Glukoosiaineenvaihdunnan häiriöt ja kognitiivinen suorituskyky ikääntyessä. Seurantatutkimus keski-ikäisillä ja ikääntyneillä henkilöillä
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
Markku Larmas -sali (H1091)
Väitöksen aihe
Glukoosiaineenvaihdunnan häiriöt ja kognitiivinen suorituskyky ikääntyessä. Seurantatutkimus keski-ikäisillä ja ikääntyneillä henkilöillä
Väittelijä
Lääketieteen lisensiaatti Sanna Rotonen
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Lääketieteellinen tiedekunta, Väestöterveyden tutkimusyksikkö
Oppiaine
Lääketiede
Vastaväittäjä
Apulaisprofessori Merja Laine, Helsingin yliopisto
Kustos
Professori Sirkka Keinänen-Kiukaanniemi, Oulun yliopisto
Esidiabetes ja insuliiniresistenssi ennakoivat muistiongelmia jo ennen diabetesta
LL Sanna Rotosen väitöstutkimus osoittaa, että kognitiivisen toimintakyvyn heikentyminen voi alkaa jo glukoosiaineenvaihdunnan varhaisissa häiriöissä – ennen tyypin 2 diabeteksen puhkeamista. Tulokset korostavat keski-iän elintapojen merkitystä aivoterveyteen ja viittaavat siihen, että vähentämällä insuliiniresistenssiä ja glukoosiaineenvaihdunnan häiriöitä voidaan vaikuttaa muistioireiden riskiin ikääntyessä.
Tutkimuksessa tarkasteltiin glukoosiaineenvaihdunnan häiriöiden ja kognitiivisen suoriutumisen yhteyksiä kahdesta näkökulmasta: aiemman tutkimusnäytön pohjalta sekä pitkäaikaisseurannassa 1945 syntyneitä oululaisia käsittävässä Oulu 45 -kohortissa, jossa samoja henkilöitä seurattiin 57 ikävuodesta 69 ikävuoteen.
Systemaattinen kirjallisuuskatsaus vahvisti, että tyypin 2 diabetes kiihdyttää ikääntymiseen liittyvää kognitiivista heikentymistä. Lisäksi osassa tutkimuksista havaittiin, että jo esidiabetes oli yhteydessä lievän kognitiivisen heikentymisen riskiin ja sen etenemiseen kohti dementiaa. (Osatyö 1)
Oulu 45 -kohortissa havaitut tulokset tukivat näitä löydöksiä. Pitkäaikainen esidiabetes tai sen kehittyminen seurannan aikana oli selvä riskitekijä kognitiivisen suorituskyvyn heikkenemiselle (osatyö 2). Myös insuliiniresistenssin paheneminen seurannan aikana lisäsi lievän kognitiivisen heikentymisen riskiä. Lisäksi vähän liikkuvilla osallistujilla riski muistitoimintojen heikkenemiseen oli suurempi, mikä korostaa arkiliikunnan merkitystä aivoterveyden ylläpitämisessä. (Osatyö 3)
Tutkimuksessa todettiin myös, että kognitiivisen toimintakyvyn heikkeneminen heijastuu terveyteen liittyvään elämänlaatuun. Siten glukoosiaineenvaihdunnan varhainen häiriö ei ole pelkästään tulevan diabeteksen riskimerkki, vaan sillä on yhteyksiä myös aivojen terveyteen ja toimintakykyyn. (Osatyö 3)
LL Sanna Rotosen väitöstutkimus korostaa tarvetta tunnistaa ja hoitaa glukoosiaineenvaihdunnan häiriöt ajoissa. Varhaisilla elämäntapamuutoksilla voidaan mahdollisesti ehkäistä tai hidastaa muistioireiden kehittymistä ja tukea hyvää kognitiivista toimintakykyä suoriutumista ikääntyessä.
Tutkimuksessa tarkasteltiin glukoosiaineenvaihdunnan häiriöiden ja kognitiivisen suoriutumisen yhteyksiä kahdesta näkökulmasta: aiemman tutkimusnäytön pohjalta sekä pitkäaikaisseurannassa 1945 syntyneitä oululaisia käsittävässä Oulu 45 -kohortissa, jossa samoja henkilöitä seurattiin 57 ikävuodesta 69 ikävuoteen.
Systemaattinen kirjallisuuskatsaus vahvisti, että tyypin 2 diabetes kiihdyttää ikääntymiseen liittyvää kognitiivista heikentymistä. Lisäksi osassa tutkimuksista havaittiin, että jo esidiabetes oli yhteydessä lievän kognitiivisen heikentymisen riskiin ja sen etenemiseen kohti dementiaa. (Osatyö 1)
Oulu 45 -kohortissa havaitut tulokset tukivat näitä löydöksiä. Pitkäaikainen esidiabetes tai sen kehittyminen seurannan aikana oli selvä riskitekijä kognitiivisen suorituskyvyn heikkenemiselle (osatyö 2). Myös insuliiniresistenssin paheneminen seurannan aikana lisäsi lievän kognitiivisen heikentymisen riskiä. Lisäksi vähän liikkuvilla osallistujilla riski muistitoimintojen heikkenemiseen oli suurempi, mikä korostaa arkiliikunnan merkitystä aivoterveyden ylläpitämisessä. (Osatyö 3)
Tutkimuksessa todettiin myös, että kognitiivisen toimintakyvyn heikkeneminen heijastuu terveyteen liittyvään elämänlaatuun. Siten glukoosiaineenvaihdunnan varhainen häiriö ei ole pelkästään tulevan diabeteksen riskimerkki, vaan sillä on yhteyksiä myös aivojen terveyteen ja toimintakykyyn. (Osatyö 3)
LL Sanna Rotosen väitöstutkimus korostaa tarvetta tunnistaa ja hoitaa glukoosiaineenvaihdunnan häiriöt ajoissa. Varhaisilla elämäntapamuutoksilla voidaan mahdollisesti ehkäistä tai hidastaa muistioireiden kehittymistä ja tukea hyvää kognitiivista toimintakykyä suoriutumista ikääntyessä.
Luotu 11.2.2026 | Muokattu 13.2.2026