Henkilökeskeisen digitaalisen palveluntarjonnan suunnittelu ja arkkitehtuuri: lähestymistapa, peruskäsitteet, periaatteet ja prototyypit

Digitalisaatio ja palvelullistuminen muuttavat yhteiskuntaa rinnakkain luoden kiinnostusta digitaaliseen palveluun sosio-tekno-ekonomisena käsitteenä näiden muutosten leikkauspisteessä. Väitöskirja tutkii digitaalista palvelua suunnittelun kohteena, jossa autonomisilla ohjelmistointensiivisillä järjestelmillä muodostetaan digitaalisia palvelutarjoamia. Työ keskittyy erityisesti henkilökeskeiseen digitaaliseen palveluntarjontaan, jossa digitaalinen palvelu suunnataan henkilölle tämän konteksti huomioiden, personoidusti ja mukautuvasti. Työ tutkii, kuinka henkilökeskeisen digitaalisen palveluntarjonnan suunnittelua ja arkkitehtuuria voidaan tukea monimutkaisessa, monitahoisessa ja jatkuvasti kehittyvässä teknologisesti heterogeenisessä kontekstissa.

Työ soveltaa suunnittelutieteen tutkimusmenetelmää (DSRM) kahdeksan sisällytetyn tutkimusjulkaisun synteesissä, jotka on julkaistu vuosina 2003-2019. Tulokset sisältävät uuden lähestymistavan peruskäsitteineen ja periaatteineen henkilökeskeisen digitaalisen palveluntarjonnan suunnitteluun ja arkkitehtuuriin. Lisäksi tulokset sisältävät joukon prototyyppejä ja instantiaatioita laboratorio-olosuhteissa, mikä viittaa lähestymistavan ja periaatteiden soveltuvuuteen ja yleistettävyyteen. Lähestymistapa on suunnattu henkilökeskeisten digitaalisten palvelutarjoamien suunnittelijoille tukemaan vaatimusmäärittelyä, suunnittelua ja evoluution hallintaa nopeasti muuttuvista ja heterogeenisistä informaatio-, viestintä-, tietotekniikka- ja automaatiojärjestelmien (ICCAT) toteutusteknologioista riippumattomasti.

Uutuusarvona ja kontribuutiona lähestymistapa huomioi henkilökeskeisyyden digitaalisessa palvelussa, yhdistää ilmiö- ja artefaktinäkökulmat henkilökeskeisessä digitaalisessa palvelussa, luo toteutusteknologiariippumattoman tason henkilökeskeisten digitaalisten palvelutarjoamien suunnitteluun, sekä tukee toteutusteknologiariippumattoman suunnittelun uudelleenkäyttöä useiden henkilökeskeisen digitaalisen palveluntarjonnan suunnittelutapausten välillä.

Työssä pohditaan henkilökeskeisen digitaalisen palvelun teoreettista merkitystä usean osapuolen välisenä käyttöhetkellä muodostuvana informaatiojärjestelmänä, joka sisältää suunnitteluun vaikuttavia osapuolten välisiä hallintorajoja. Lisäksi käytännön merkityksen osalta pohditaan digitaalisen palvelun suunnittelua suhteessa ohjelmistojen ja teknisten järjestelmien suunnitteluun.