Histopatologisten anoikisresistenssin markkerien tunnistaminen ja kliininen merkitys paksu- ja peräsuolisyövässä

Oulun yliopiston tutkija Taneli Mattilan väitöskirjatutkimuksessa arvioitiin anoikisresistenssiä ensimmäistä kertaa suoraan ihmisen syöpäkudoksesta tehdyiltä kudosleikkeiltä. Aiemmin anoikisresistenssin määrityksessä on tarvittu soluviljelyä. Syövän leviämisessä keskeistä on syöpäsolujen kyky selviytyä elossa vailla normaalia kiinnittymistä ympäröivään kudokseen. Terveet solut kuolevat, jos ne menettävät tämän tärkeän kontaktin – kyseessä on elimistön suojamekanismi nimeltä anoikis. Syöpäsolujen täytyy vastustaa anoikista kyetäkseen leviämään.

Ratkaiseva löydös tutkimuksessa oli se, että anoikista vastustavissa syöpäsoluissa ei havaittu solukuoleman vilkastumista huolimatta siitä, että ne olivat menettäneet normaalin kontaktinsa ympäröivään kudokseen. Toisin sanoen ne selviytyivät tilanteessa, jossa solut normaalisti kuolevat. "Olemme ensimmäistä kertaa pystyneet suoraan potilaiden syöpäkudosnäytteistä tunnistamaan ja laskemaan soluryhmiä, jotka näyttävät vastustavan anoikista", kertoo Mattila tutkimuksestaan.

Anoikisresistenssi kertoo syövän aggressiivisuudesta

Syöpäsolut, jotka osaavat vastustaa anoikista, voivat olla merkki aggressiivisemmasta syövästä. Patologian alaan kuuluvassa väitöstutkimuksessa analysoitiin 149 suolistosyöpäpotilaan kudosnäytteitä. Tutkimuksessa havaittiin, että suuri määrä anoikista vastustaviksi luokiteltuja soluryhmiä syöpäkasvaimessa tai etäpesäkkeissä ennustaa suolistosyöpäpotilaan syöpäkuolemaa.

Erityisen kiinnostava havainto oli, että anoikisresistentit soluryhmät rikastuivat etäpesäkkeisiin verrattuna alkuperäisiin syöpäkasvaimiin. Etenkin pienissä etäpesäkkeissä soluryhmiä oli enemmän kuin pääkasvaimessa. Havainnot tukevat näiden soluryhmien merkitystä etäpesäkkeen kehittymisessä ja varsinkin sen alkuvaiheessa.

Tutkimus paljasti myös, että MUC1-nimisen proteiinin ilmeneminen korostui anoikisresistenteissä soluryhmissä. Korkea MUC1-ilmentyminen etäpesäkkeissä liittyi korkeampaan syöpäkuolleisuuteen sekä kaukoetäpesäkkeiden löytymiseen.

Mattilan väitöstutkimus avaa uusia mahdollisuuksia suolistosyövän ymmärtämiselle ja luo pohjan jatkotutkimuksille, joissa anoikista vastustavista soluista etsitään ennusteellisia ja hoidollisia kohteita. "Tutkimuksemme vahvistaa käsitystä siitä, että kyky vastustaa anoikista on tärkeä tekijä syövän etenemisessä. Jatkamme ilmiön tutkimista potilasnäytteistä, ja tuskin maltan odottaa seuraavia tuloksiamme", Mattila summaa.