Historialliset auringonpilkkuhavainnot ja Auringon pitkäaikainen aktiivisuus
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
Linnanmaa, luentosali IT116
Väitöksen aihe
Historialliset auringonpilkkuhavainnot ja Auringon pitkäaikainen aktiivisuus
Väittelijä
Master of Science Raisa Leussu
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Luonnontieteellinen tiedekunta, Avaruusfysiikka
Oppiaine
Avaruusfysiikka
Vastaväittäjä
Professori Dmitry Sokoloff, Moscow State University, Venäjä
Kustos
Professori Ilya Usoskin, Oulun yliopisto
Vanhoista auringonpilkkuhavainnoista arvokasta tietoa Auringon aktiivisuuden tutkimukselle
Väitöskirjatyössä esitellään saksalaisen Samuel Heinrich Schwaben auringonpilkkuhavaintojen ja piirrosten digitointiprosessi sekä analysoidaan digitoitua dataa. Schwabe teki lähes päivittäisiä auringonpilkkuhavaintoja vuosien 1825-1868 välillä. Schwaben havainnoista kerättyä dataa analysoidaan yhdessä toisen pitkäaikaisen aurinonpilkkuhavaitsijan Spörerin havaintojen sekä vuodesta 1874 nykyhetkeen ulottuvan RGO/USAF/NOAA(SOON) –kokoelman kanssa. Kaiken kaikkiaan työ kattaa lähes 200 vuotta auringonpilkkuhavaintoja.
Työssä verrataan Schwaben havainnoista laskettuja auringonpilkkulukuja virallisiin auringonpilkkulukuihin. Vertailussa löydetään virallisesta Wolfin auringonpilkkuluvusta vuoteen 1848 ajoittuva epähomogeenisuus, joka sijoittuu samaan aikaan kuin päähavaitsijan muutos Schwabesta Wolfiksi.
Väitöskirjatyössä analysoidaan myös Auringon aktiivisuuden leveysaste-evoluutiota syklien välillä Schwaben, Spörerin ja RGO:n datassa. Työssä esitellään myös yksinkertainen menetelmä auringonpilkkujen perhosdiagrammissa ilmenevien siipien erottelemiseksi. Siipien erottelu tällä menetelmällä mahdollistaa myös niin kutsuttujen laajennettujen syklien analysoinnin. Tämä eroaa selkeästi perinteisestä tavasta tutkia syklejä pelkästään erottelemalla Auringon hemisfäärien aktiivisuus toisistaan tai tutkimalla aktiivisuussyklejä kahden minimin välisinä aktiivisuuspulsseina.
Työssä analysoidaan perhosdiagrammissa erotettujen siipien välistä epäsymmetriaa ja siipien kokonaisaktiivisuuden suhdetta siipien leveysasteittaiseen evoluutioon. Hemisfäärien välinen epäsymmetria osoittaa merkkejä vaihtelusta Gleissberg-syklin aikaskaalassa.
Auringonpilkkulukuja käytetään Auringon aktiivisuuden mittareina laajasti eri tutkimusalueilla aurinkofysiikasta ilmastotutkimukseen. Auringonpilkkulukujen homogeenisuutta kuitenkin pidetään lähes itsestäänselvyytenä. Auringonpilkkulukujen luotettavuutta on viime aikoina arvioitu aikaisempaa tarkemmin ja vanhojen auringonpilkkuhavaintojen merkitys tälle tutkimukselle on suuri. Myös Auringon aktiivisuuden ja sen vaihteluiden yksityiskohtien ymmärtäminen on välttämätöntä luotettavan indeksin aikaansaamiseksi.
Työssä verrataan Schwaben havainnoista laskettuja auringonpilkkulukuja virallisiin auringonpilkkulukuihin. Vertailussa löydetään virallisesta Wolfin auringonpilkkuluvusta vuoteen 1848 ajoittuva epähomogeenisuus, joka sijoittuu samaan aikaan kuin päähavaitsijan muutos Schwabesta Wolfiksi.
Väitöskirjatyössä analysoidaan myös Auringon aktiivisuuden leveysaste-evoluutiota syklien välillä Schwaben, Spörerin ja RGO:n datassa. Työssä esitellään myös yksinkertainen menetelmä auringonpilkkujen perhosdiagrammissa ilmenevien siipien erottelemiseksi. Siipien erottelu tällä menetelmällä mahdollistaa myös niin kutsuttujen laajennettujen syklien analysoinnin. Tämä eroaa selkeästi perinteisestä tavasta tutkia syklejä pelkästään erottelemalla Auringon hemisfäärien aktiivisuus toisistaan tai tutkimalla aktiivisuussyklejä kahden minimin välisinä aktiivisuuspulsseina.
Työssä analysoidaan perhosdiagrammissa erotettujen siipien välistä epäsymmetriaa ja siipien kokonaisaktiivisuuden suhdetta siipien leveysasteittaiseen evoluutioon. Hemisfäärien välinen epäsymmetria osoittaa merkkejä vaihtelusta Gleissberg-syklin aikaskaalassa.
Auringonpilkkulukuja käytetään Auringon aktiivisuuden mittareina laajasti eri tutkimusalueilla aurinkofysiikasta ilmastotutkimukseen. Auringonpilkkulukujen homogeenisuutta kuitenkin pidetään lähes itsestäänselvyytenä. Auringonpilkkulukujen luotettavuutta on viime aikoina arvioitu aikaisempaa tarkemmin ja vanhojen auringonpilkkuhavaintojen merkitys tälle tutkimukselle on suuri. Myös Auringon aktiivisuuden ja sen vaihteluiden yksityiskohtien ymmärtäminen on välttämätöntä luotettavan indeksin aikaansaamiseksi.
Viimeksi päivitetty: 23.1.2024