Iäkkäiden hoitotyössä toimivan henkilöstön kokemuksia työtyytyväisyydestä ja toimintaympäristöstä kinestetiikan käyttöönoton aikana
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
https://oulu.zoom.us/j/62487642295?pwd=cEEzc1M4TkhQZlhXZzRBeGlpZUIwZz09
Väitöksen aihe
Iäkkäiden hoitotyössä toimivan henkilöstön kokemuksia työtyytyväisyydestä ja toimintaympäristöstä kinestetiikan käyttöönoton aikana
Väittelijä
TtM Päivi Stenman
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Lääketieteellinen tiedekunta, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö
Oppiaine
Terveyshallintotiede
Vastaväittäjä
Professori Clas-Håkan Nygård, Tampereen yliopisto
Kustos
Professori Marjo Suhonen, Lapin yliopisto
Kinestetiikka lisää luovuutta ja intoa iäkkäiden hoitotyössä
Ikääntyneiden palveluista on käyty viime aikoina runsaasti keskustelua julkisuudessa. Esille on nostettu ikäihmisten toimintakykyyn ja hoitohenkilökunnan riittävyyteen liittyviä kysymyksiä. Työikäisten ikääntyessä ja eläköityessä kunnat joutuvat yhä enemmän kilpailemaan työväestä. Jotta ikääntyneiden palveluihin saadaan tulevaisuudessakin uusia työntekijöitä, tarvitaan palvelujen, työmenetelmien ja työtapojen kehittämistä.
TtM Päivi Stenman tarkastelee väitöskirjassaan iäkkäiden hoitotyössä toimivan henkilöstön kokemuksia työtyytyväisyydestä ja toimintaympäristöstä kinestetiikan käyttöönoton aikana. Kinestetiikka on kuntoutumista ja toimintakykyä edistävä voimavaralähtöinen toimintamalli. Toimintamallin avulla pyritään kehittämään työtapoja sellaisiksi, että ne mahdollistavat potilaan ja hoitajan voimavarojen hyödyntämisen päivittäisissä hoito- ja avustustilanteissa.
Tutkimus osoitti, että kinestetiikan käyttöön ottaneilla osastoilla potilaita hoidettiin yksilöllisemmin verrattuna tavanomaisiin osastoihin. Päivittäisissä hoito- ja avustamistoiminnoissa hyödynnettiin potilaan omia voimavaroja, tilanteeseen sopivia apuvälineitä ja olemassa olevia tiloja. Työn tulosten näkeminen tuotti hoitajille onnistumisen tunnetta ja hoitajien kokemus työn merkityksellisyydestä lisääntyi.
Työntekijät olivat koko seuranta-ajan varsin tyytyväisiä työhönsä, työyhteisön toimivuuteen ja etenkin lähijohtajan kohtelun oikeudenmukaisuuteen. Lähijohtaja oli mukana arjessa vieden uutta toimintamallia eteenpäin ohjaten, tukien ja toimintaa koordinoiden.
Kinestetiikan käyttöönotto lisäsi työyhteisön avointa vuorovaikutusta, reflektointia, yhdessä oppimista sekä innostavaa ja innovatiivista ilmapiiriä. Uuden yhteisen toimintamallin käyttöönotto näytti myös lisäävän sitoutumista iäkkäiden hoitotyöhön. Vanhuspalvelujen johtajat ovat avainasemassa kannustamassa henkilöstöä uusien toimintatapojen kehittämiseen ja innovointiin. Uuden toimintamallin juurruttamiselle on annettava aikaa, ja se on resursoitava niin, että muutosprosessia voidaan viedä eteenpäin. Yksikön lähijohtajan on tärkeää tunnistaa työyhteisön taustalla olevat arvot, kirjoittamattomat säännöt ja toimintatavat eli työpaikkakulttuuri. Muut päällekkäiset suuret muutokset saattavat puolestaan johtaa siihen, että työpaikalla palataan vanhoihin rutiineihin.
Väitöskirjatyön aineisto kerättiin vuosien 2012 ja 2017 välisenä aikana neljän kunnan muodostaman yhteistoiminta-alueen vanhustenhuollosta. Tutkimus on ajankohtainen ja tarpeellinen, koska aikaisempia tutkimuksia kuntoutumista edistävästä työmenetelmistä ja niiden vaikutuksesta henkilöstön työtyytyväisyyteen ja toimintaympäristöön on niukalti sekä kansallisesti että kansainvälisesti.
TtM Päivi Stenman tarkastelee väitöskirjassaan iäkkäiden hoitotyössä toimivan henkilöstön kokemuksia työtyytyväisyydestä ja toimintaympäristöstä kinestetiikan käyttöönoton aikana. Kinestetiikka on kuntoutumista ja toimintakykyä edistävä voimavaralähtöinen toimintamalli. Toimintamallin avulla pyritään kehittämään työtapoja sellaisiksi, että ne mahdollistavat potilaan ja hoitajan voimavarojen hyödyntämisen päivittäisissä hoito- ja avustustilanteissa.
Tutkimus osoitti, että kinestetiikan käyttöön ottaneilla osastoilla potilaita hoidettiin yksilöllisemmin verrattuna tavanomaisiin osastoihin. Päivittäisissä hoito- ja avustamistoiminnoissa hyödynnettiin potilaan omia voimavaroja, tilanteeseen sopivia apuvälineitä ja olemassa olevia tiloja. Työn tulosten näkeminen tuotti hoitajille onnistumisen tunnetta ja hoitajien kokemus työn merkityksellisyydestä lisääntyi.
Työntekijät olivat koko seuranta-ajan varsin tyytyväisiä työhönsä, työyhteisön toimivuuteen ja etenkin lähijohtajan kohtelun oikeudenmukaisuuteen. Lähijohtaja oli mukana arjessa vieden uutta toimintamallia eteenpäin ohjaten, tukien ja toimintaa koordinoiden.
Kinestetiikan käyttöönotto lisäsi työyhteisön avointa vuorovaikutusta, reflektointia, yhdessä oppimista sekä innostavaa ja innovatiivista ilmapiiriä. Uuden yhteisen toimintamallin käyttöönotto näytti myös lisäävän sitoutumista iäkkäiden hoitotyöhön. Vanhuspalvelujen johtajat ovat avainasemassa kannustamassa henkilöstöä uusien toimintatapojen kehittämiseen ja innovointiin. Uuden toimintamallin juurruttamiselle on annettava aikaa, ja se on resursoitava niin, että muutosprosessia voidaan viedä eteenpäin. Yksikön lähijohtajan on tärkeää tunnistaa työyhteisön taustalla olevat arvot, kirjoittamattomat säännöt ja toimintatavat eli työpaikkakulttuuri. Muut päällekkäiset suuret muutokset saattavat puolestaan johtaa siihen, että työpaikalla palataan vanhoihin rutiineihin.
Väitöskirjatyön aineisto kerättiin vuosien 2012 ja 2017 välisenä aikana neljän kunnan muodostaman yhteistoiminta-alueen vanhustenhuollosta. Tutkimus on ajankohtainen ja tarpeellinen, koska aikaisempia tutkimuksia kuntoutumista edistävästä työmenetelmistä ja niiden vaikutuksesta henkilöstön työtyytyväisyyteen ja toimintaympäristöön on niukalti sekä kansallisesti että kansainvälisesti.
Viimeksi päivitetty: 23.1.2024