Ihokontaktin, ensi-imetyksen, vierihoidon ja täysimetyksen toteutuminen synnytyssairaaloissa

Väitöstilaisuuden tiedot

Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika

Väitöstilaisuuden paikka

Leena Palotie -sali 101A, Aapistie 5 A, Oulu

Väitöksen aihe

Ihokontaktin, ensi-imetyksen, vierihoidon ja täysimetyksen toteutuminen synnytyssairaaloissa

Väittelijä

Terveystieteiden maisteri Mervi Hakala

Tiedekunta ja yksikkö

Oulun yliopiston tutkijakoulu, Lääketieteellinen tiedekunta, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö

Oppiaine

Hoitotiede

Vastaväittäjä

Professori Eija Paavilainen, Tampereen yliopisto

Kustos

Dosentti Satu Elo, Oulun yliopisto

Lisää tapahtuma kalenteriin

Synnytyssalin hoitokäytännöillä on merkitystä täysimetykseen

Syntymän jälkeisellä ihokontaktilla ja ensi-imetyksellä voidaan lisätä täysimetystä synnytyssairaalassa. Täysimetyksellä tarkoitetaan lapsen ruokkimista pelkällä äidin rintamaidolla. Imetystä suositellaan, koska sillä on kauaskantoisia terveysvaikutuksia niin lapselle kuin imettävälle äidille. Synnytyksen jälkeisillä hoitokäytännöillä voidaan tukea imetyksen käynnistymistä. Maailmanlaajuinen Vauvamyönteisyysohjelma antaa synnytyssairaaloille selkeät kymmenen askeleen ohjeet onnistuneeseen imetykseen (Baby-friendly Hospital Initiative). Ohjeet pohjautuvat näyttöön perustuvaan tutkimustietoon.

Tuoreessa väitöstutkimuksessa selvitettiin miten ihokontakti, ensi-imetys, vierihoito ja täysimetys toteutuvat Suomen synnytyssairaaloissa Vauvamyönteisyysohjelman mukaisesti. Lisäksi tutkittiin syitä, jotka estivät edellä mainittujen hoitokäytäntöjen toteutumista sekä hoitokäytäntöjen keskinäisiä yhteyksiä. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena synnytyssalissa työskenteleville kätilöille, äideille ja lapsivuode- ja lastenosastojen hoitohenkilökunnalle. Tutkimuksessa kerättiin tiedot 279 vastasyntyneestä kahdeksassa Suomen synnytyssairaalassa.

Tutkimuksessa ihokontakti, ensi-imetys ja vierihoito toteutuivat parhaiten alateitse synnyttäneillä uudelleensynnyttäjillä. Täysimetys toteutui hoitajien arvioimana 72 %:lla ja äitien arvioimana 55 %:lla. Täysimetystä lisäsivät varhainen ihokontakti ja ensi-imetys synnytyksen jälkeen sekä vastasyntyneen ympärivuorokautinen vierihoito. Yleisimmät syyt, jotka estivät imetystä tukevien hoitokäytäntöjen toteutumista, olivat keisarileikkaus ja vastasyntyneen vointiin liittyvät ongelmat.

Täysimetystä eivät estäneet pelkästään lääketieteelliset syyt, joita ovat esimerkiksi rintamaidon riittämättömyys, vastasyntyneen ennenaikaisuus, liiallinen painonlasku, keltaisuus tai matala verensokeri. Lisäruoan antamiseen päädyttiin usein ei-lääketieteellisistä syistä kuten vastasyntyneen mahakipujen ja levottomuuden takia sekä varmistukseksi, että vastasyntynyt saa ruokaa tai äidin toiveesta.

Tutkimus osoittaa, että täysimetystä voidaan tukea synnytyssairaalassa noudattamalla Vauvamyönteisyysohjelman askeleita. Lisäruoan antamisen syitä tulee jatkossa tarkentaa, jotta erotettaisiin selvemmin lääketieteelliset syyt muista syistä. Tutkimustietoa voidaan hyödyntää kehitettäessä hoitotyötä täysimetyksen lisäämiseen synnytyssairaaloissa ja Vauvamyönteisyysohjelman käyttöönoton suunnittelussa.
Viimeksi päivitetty: 23.1.2024