Ikääntyneiden kotihoidon asiakkaiden aistivajeet ja niiden yhteys toimintakykyyn, kaatumisiin ja saatuun hoitoaikaan

Näön ja kuulon heikentyminen on yleistä kotihoidon ikääntyneillä asiakkailla, ja vaikutukset näkyvät arjessa. Oulun yliopistossa tehdyn väitöstutkimuksen mukaan jo lievätkin aistivajeet ovat yhteydessä toimintakyvyn heikkenemiseen, kaatumisiin ja saatuun hoitoaikaan. Yhteydet korostuvat vaikeammissa aistivajeissa sekä erityisesti kaksoisaistivajeessa, jossa sekä näkö että kuulo ovat heikentyneet. Aistivajeiden parempi tunnistaminen ja hoito voisi tukea ikääntyneiden kotona asumista.

Tulokset perustuvat TtM Tiina Pesosen väitöstutkimukseen, jossa kotihoidon asiakkaiden aistivajeita ja toimintakykyä tarkasteltiin laajoihin rekisteriaineistoihin nojaten. Toimintakykyä arvioitiin fyysisestä, kognitiivisesta ja psykososiaalisesta näkökulmasta. Kognitiivinen toimintakyky kattaa muun muassa muistin ja päätöksentekokyvyn, psykososiaalinen puolestaan yksinäisyyden ja masennusoireet.

Tulokset osoittivat, että tietyt aistivajeet, kuten kohtalainen tai vaikea näkövaje ja kaksoisaistivaje, voivat nopeuttaa kognition heikentymistä. Kaatumisriski puolestaan kasvoi erityisesti niillä kotihoidon asiakkailla, joilla sekä näkö että kognitio olivat heikentyneet. Samalla heidän avuntarpeensa päivittäisissä perustoiminnoissa oli merkittävästi muita suurempi.

Tutkimuksessa havaittiin yhteyksiä myös aistivajeiden ja saadun hoitoajan välillä. Heikentynyt näkö oli yhteydessä pidempään hoitoaikaan, kun taas kaksoisaistivajeeseen liittyi yllättäen lyhyempi hoitoaika. Havainto herättää kysymyksen siitä, vastaako hoitoaika ikääntyneiden todellista palvelutarvetta.

Aistivajeiden tunnistamisessa, hoidossa ja apuvälineiden käytössä parantamisen varaa

Tutkimuksen tulokset korostavat näön ja kuulon säännöllisen arvioinnin sekä jatkotutkimuksiin ohjaamisen merkitystä. Aikaisempien tutkimusten mukaan merkittävä osa aistivajeista on hoidettavissa tai kompensoitavissa esimerkiksi apuvälineillä. Tulokset viittaavat kuitenkin siihen, että kaikkia kotihoidon asiakkaiden aistivajeita ei välttämättä tunnisteta tai hoideta.

”Vaikuttaa siltä, että aistivajeiden tunnistamisessa, hoidossa ja apuvälineiden hyödyntämisessä on vielä parantamisen varaa. Näön ja kuulon tukemisella voitaisiin edistää kotihoidon asiakkaiden toimintakykyä ja kognitiota sekä vähentää yksinäisyyttä”, Pesonen toteaa.

Aistivajeet tulisi huomioida myös palvelujen suunnittelussa. Oikeanlainen tuki voi auttaa ikääntynyttä selviytymään arjessa turvallisemmin ja elämään mahdollisimman täysipainoista elämää omassa kodissaan.

Pesosen väitöstutkimus koostui kolmesta osatutkimuksesta, joissa hyödynnettiin kansallista Resident Assessment Instrument -tietovarantoa. Osatutkimuksessa I tarkasteltiin kotihoidon asiakkaiden (n = 7 013) aistivajeiden yhteyttä toimintakykyyn 18 kuukauden seurannassa. Osatutkimuksessa II selvitettiin aiemmin tunnistettujen kaatumisen riskitekijöiden yhteyttä heikentyneeseen näköön ja kognitioon sekä näiden yhteyttä kotihoidon asiakkaiden (n = 26 353) kaatumisiin. Osatutkimuksessa III tarkasteltiin kotihoidon asiakkaiden (n = 1 477) aistivajeiden yhteyttä saatuun hoitoaikaan.