Ikääntyneiden näkövammaisten henkilöiden näönkuntoutus, terveyteen liittyvä elämänlaatu ja siihen yhteydessä olevat tekijät: kahden vuoden monimenetelmäinen seurantatutkimus.

Väitöstilaisuuden tiedot

Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika

Väitöstilaisuuden paikka

Leena Palotie -sali (101A). Etäyhteys: https://oulu.zoom.us/j/68956637050?pwd=ckpVNVlQZnBFbVRrQy9NS0tiVGk1QT09

Väitöksen aihe

Ikääntyneiden näkövammaisten henkilöiden näönkuntoutus, terveyteen liittyvä elämänlaatu ja siihen yhteydessä olevat tekijät: kahden vuoden monimenetelmäinen seurantatutkimus.

Väittelijä

Terveystieteiden maisteri Heidi Siira

Tiedekunta ja yksikkö

Oulun yliopiston tutkijakoulu, Lääketieteellinen tiedekunta, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö/ GeroNursing Centre

Oppiaine

Hoitotiede

Vastaväittäjä

Dosentti Sini Eloranta, Turun ammattikorkeakoulu

Kustos

Professori Helvi Kyngäs, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö

Lisää tapahtuma kalenteriin

Ikääntyneiden näkövammaisten henkilöiden elämänlaatu ja näönkuntoutus

Näköongelmat ovat ikääntyneillä yleisiä ja näkövammaisuus koskettaa yhä useampia. Suomessa arvioidaan olevan noin 50 000 näkövammaista henkilöä, joista suurin osa on ikääntyneitä. Yleisimmin näkövamman syynä on silmänpohjan rappeuma. Näkövamma uhkaa ikääntyneiden hyvinvointia, toimintakykyä ja elämänlaatua. Näönkuntoutuksella voidaan auttaa ja tukea näkövammaisia ihmisiä monin eri tavoin.

Tutkimuksen mukaan näkövamma heikensi tutkimukseen osallistuneiden ikääntyneiden terveyteen liittyvää elämänlaatua verrattuna väestöön yleisesti. Tutkittavien terveyteen liittyvä elämänlaatu laski hieman seuranta-aikana, mutta pysyi kuitenkin kohtuullisella tasolla. Yksilöiden väliset erot näkövammaisuuteen sopeutumisessa, näönkuntoutuksen luonteen ymmärtämisessä sekä arvioissa elämänlaadusta olivat suuria. Muistin moitteeton toiminta sekä ajattelun selkeys ja johdonmukaisuus olivat tutkittavien voimavaroja arjessa. Ikääntyvät näkövammaiset henkilöt olivat melko aktiivisia ja suhteellisen tyytyväisiä elinympäristöönsä, vaikka näkövamma rajoitti elämää liiaksi kotiin ja sen lähiympäristöön sekä vähensi sosiaalista osallistumista ja kanssakäymistä. Tutkittavilla oli monia näöstä johtuvia vaikeuksia arjessa, mutta yksilöllinen näönkuntoutus vastasi niihin hyvin tukien itsenäistä selviytymistä arjessa. Näönkuntoutus oli apuväline- ja tukipalvelukeskeistä, jolloin näkövammautumiseen sopeutumisen tukeminen sekä näkövamman psykososiaalinen haitta jäivät vähemmälle huomiolle. Ikääntyvät näkövammaiset henkilöt kokivat näönkuntoutuksen hyvinvointinsa ja elämänlaatunsa kannalta hyödylliseksi vuoden kuluttua sen alkamisesta.

Näkövammaisuuteen ja erityisesti näönkuntoutukseen liittyvä tutkimus on Suomessa harvinaista. Tässä hoitotieteen alaan kuuluvassa väitöskirjatyössä tutkittiin Pohjois-Suomessa asuvien ikääntyvien näkövammaisten henkilöiden (n=39) näkövammaisuutta ja siitä johtuvia vaikeuksia arjessa, elämänlaatua ja kotiympäristöä. Lisäksi tutkittiin näönkuntoutusta ja tutkittavien kokemuksia siitä. Tutkimus oli kahden vuoden seurantatutkimus. Tutkimusaineistot kerättiin erilaisilla mittareilla, haastattelemalla tutkittavia ja potilastietojärjestelmistä.

Tutkimus rikastaa vammaistutkimuksen kenttää hoitotieteellisellä näkökulmalla ja täydentää aikaisempien tutkimusten luomaa kuvaa ikääntyneiden näkövammaisuudesta. Tutkimus on uraauurtava 2000-luvun suomalaisessa näönkuntoutustutkimuksessa. Tutkimuksen tuottamaa tietoa voidaan hyödyntää näönkuntoutuksen kehittämisessä sekä aktiivisen ja onnistuneen vanhenemisen tukemisessa omassa elinympäristössä näkövammasta huolimatta.
Viimeksi päivitetty: 27.4.2021