Ikääntyvän suomalaisväestön suun terveydentila. Hampaattomuus, kiinteät proteesit, radiologiset hammasperäiset tulehdusmuutokset ja näihin liittyvät tekijät

Väitöstilaisuuden tiedot

Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika

Väitöstilaisuuden paikka

Lääketieteellisen tiedekunnan luentosali F202, Aapistie 5 B

Väitöksen aihe

Ikääntyvän suomalaisväestön suun terveydentila. Hampaattomuus, kiinteät proteesit, radiologiset hammasperäiset tulehdusmuutokset ja näihin liittyvät tekijät

Väittelijä

Hammaslääketieteen lisensiaatti Britta Haikola

Tiedekunta ja yksikkö

Oulun yliopiston tutkijakoulu, Lääketieteellinen tiedekunta, hammaslääketieteen laitos

Oppiaine

Suu- ja leukakirurgia, radiologia, protetiikka

Vastaväittäjä

Professori Heikki Murtomaa, Helsingin yliopisto

Kustos

Professori Kyösti Oikarinen, Oulun yliopisto

Lisää tapahtuma kalenteriin

Ikääntyvän suomalaisväestön suun terveydentila

Ikääntyvien suun terveyden tutkimus on erityisen tarpeellista, kun tiedetään, että väestön elinikä pitenee. Yhä suurempi osa väestöstä elää vanhaksi ja yhä suuremmalla osalla on omat hampaat suussa myös silloin, kun vanhuudessa sairaudet ja raihnaisuus heikentävät kykyä huolehtia suun hoidosta. Viime vuonna voimaan tullut vanhuspalvelulaki edellyttää vanhusten tarpeenmukaisten suunhoitopalvelujen järjestämistä. Tällöin on tärkeää selvittää vanhusten suun terveydentilaa ja siihen liittyviä mahdollisia alueellisia ja sosioekonomisia eroja Suomessa.

Hampaattomuus oli hyvin yleistä 60–78-vuotiailla suomalaisilla, koko aineistossa vallitsevuus oli 37 %. Se oli tilastollisesti merkitsevästi korkeampi naisilla (43 %) kuin miehillä (30 %), ja pohjoisella alueella merkitsevästi korkeampi (53 %) kuin eteläisellä (22 %). Hampaattomuus oli yleisempää vähiten koulutusta saaneilla kuin korkeamman koulutuksen saaneilla. Hampaattomuuteen liittyivät merkitsevästi myös tupakointi sekä sydän- ja verisuonisairaudet.

Hampaattomilla oli suurempi alaleuan leukakulma kuin hampaallisilla, ja heillä oli myös matalampi alaleuan nouseva haara ja nivellisäke kuin hampaallisilla. Vakavaa hammasharjanteen madaltumista oli merkitsevästi useammin naisilla kuin miehillä. Naisilla hammasharjanteen madaltuminen liittyi merkitsevästi huonoon purentakykyyn, tyytymättömyyteen proteeseihin ja huonoon purentatasapainoon. Molemmilla sukupuolilla tyytymättömyys proteeseihin liittyi merkitsevästi huonoon purentatasapainoon.

Yli kolmella neljäsosalla hampaallisista tutkituista oli vakava tulehdusriski, eteläisellä alueella enemmän kuin pohjoisella. Vakavan tulehdusriskin omaavilla oli enemmän omia hampaita, korkeampi koulutustaso ja he kuuluivat nuorempiin ikäryhmiin. Panoraamaröntgenkuvista löydetyt tulehdusriskiä kuvaavat yleisimmät muutokset olivat ientulehdukseen eli hampaiden kiinnityskudoksiin liittyviä muutoksia, luukatoa ja syventyneitä ien- ja luutaskuja (94 %), myös kariesta eli syviä reikiä esiintyi yleisesti (39 %), sekä myös hampaan juuren kärjen ympärillä leukaluissa piileviä tulehduspesäkkeitä (46 %). Runsaampaan tulehdusmuutosten esiintymiseen liittyviä tekijöitä olivat hampaiden lukumäärä, korkea koulutustaso ja asuminen eteläisessä Suomessa.

Kullasta tai metallista ja keraamisesta materiaalista valmistettuja kiinteitä osaproteeseja, ns. siltoja ja kruunuja oli ikääntyvillä suussaan hyvin vähän. Kruunuja oli 19 %:lla ja siltoja 10 %:lla hampaallisista tutkituista. Kiinteät proteesit olivat yleisempiä naisilla, eteläsuomalaisilla, korkeammin koulutetuilla ja useammin hammashoidossa käyneillä.

Väitöstutkimuksessa selvitettiin suomalaisen ikääntyvän väestön hampaattomuuden yleisyyttä ja arvioitiin sen yhteyttä terveydentilaan ja sosio-ekonomisiin tekijöihin sekä hampaattomuuden vaikutusta alaleuan morfologiaan. Lisäksi selvitettiin röntgenologisesti havaittavien hammasperäisten tulehdusmuutosten yleisyyttä sekä kiinteiden proteesirakenteiden yleisyyttä ja arvioitiin niihin liittyviä taustatekijöitä.

Tutkimuksessa oli mukana 1191 henkilöä iältään 60–78-vuotiaita. Tiedot kerättiin kyselylomakkeen ja haastattelun avulla sekä suun kliinisellä tutkimuksella ja leukojen panoraamaröntgentutkimuksella. Tämä epidemiologinen poikkileikkaustutkimus tehtiin Suomessa kahden terveyskeskuksen alueella, Kirkkonummella pääkaupunkiseudulla ja entisen Lakeuden terveyskeskuksen eli Limingan, Lumijoen, Temmeksen, Tyrnävän ja Rantsilan kuntien alueella lähellä Oulua. Tutkimuksiin osallistui Kirkkonummen alueelta 62 % kutsutuista ja Lakeuden terveyskeskuksen alueelta 78 % kutsutuista.

Hampaattomuus ja sen seuraukset purenta- ja proteesiongelmineen olivat yleisempiä pohjoisessa Suomessa ja vähiten koulutusta saaneilla, kun taas leukojen tulehdusmuutokset olivat yleisempiä eteläisessä Suomessa ja korkeammin koulutetuilla. Suun terveyden alueelliset erot tulisi ottaa huomioon suu- ja hammasterveyden edistämistoimissa. Erityisesti tulisi huomioida matalan sosio-ekonomisen aseman ja huonon terveyden omaava vanhempi väestö.
Viimeksi päivitetty: 31.10.2014