Ilma-aluksista tehtävä kaukokartoitus häiriintyneiden ja ennallistettujen soiden topografisten ja hydrologisten muutosten seurannan työkaluna

Väitöstilaisuuden tiedot

Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika

Väitöstilaisuuden paikka

Martti Ahtisaari -auditorio (L2)

Väitöksen aihe

Ilma-aluksista tehtävä kaukokartoitus häiriintyneiden ja ennallistettujen soiden topografisten ja hydrologisten muutosten seurannan työkaluna

Väittelijä

Diplomi-insinööri Lauri Ikkala

Tiedekunta ja yksikkö

Oulun yliopiston tutkijakoulu, Teknillinen tiedekunta, Vesi-, energia- ja ympäristötekniikan tutkimusyksikkö

Oppiaine

Ympäristötekniikka

Vastaväittäjä

Tohtori Lauri Markelin, Paikkatietokeskus

Kustos

Apulaisprofessori Hannu Marttila, Oulun yliopisto

Vieraile väitöstilaisuudessa

Lisää tapahtuma kalenteriin

Kaukokartoitus kuivatettujen ja ennallistettavien soiden korkeusaseman ja hydrologisten muutosten seurannan työkaluna

Väitöskirjassa tarkastellaan lentokoneista ja droneista tehdyn kaukokartoituksen mahdollisuuksia soiden seurannassa. Merkittävä osuus soista on heikentynyt ojituksen ja maankäytön seurauksena. Seurantaa tarvitaan soiden nykyisen tilan ja muutosten ymmärtämiseen, turvemaiden käytön ympäristövaikutusten pienentämiseen ja ennallistamisen onnistumisen arvioimiseen. Kaukokartoitus mahdollistaa perinteisten, yksittäisiin pisteisiin rajoittuvien seuranta-aineistojen täydentämisen alueellisesti kattaviksi. Väitöskirja kokoaa soiden maanpinnan korkeusaseman hydrologian seurantaan soveltuvia kaukokartoitusmenetelmiä olemassa olevasta kirjallisuudesta. Lisäksi valikoituja kaukokartoitus- ja aineistonkäsittelymenetelmiä demonstroitiin turvepelloilla ja aikanaan metsätaloutta varten ojitetuilla ennallistamiskohteilla.

Kuivatuksessa suolle luontaisesti kuuluva vesi on ohjattu kaivettuun ojaverkostoon. Tämän johdosta turve on kuivunut ja alkanut hajoamaan, mikä on aiheuttanut maanpinnan painumista. Väitöskirjassa painumisen osoitettiin merkittävästi lisänneen tulvariskiä jokivarsilla sijaitsevilla turvepelloilla. Keskimääräinen vuotuisen tulvan peittämä ala kasvoi kaksin-kolminkertaiseksi 24–51 vuoden aikana. Ennallistamisessa puolestaan ojat tukitaan, mikä jälleen nostaa vedenpintaa turpeessa. Virtausreitit eivät välttämättä kuitenkaan palaudu luonnollisen kaltaiseksi, koska maa on painunut epätasaisesti, eniten ojien varsilla. Siksi virtausreitit tyypillisesti säilyvät ojalinjoilla niiden täyttämisestä huolimatta. Väitöskirjassa osoitettiin ennallistamisen määrällinen vaikutus virtausreitteihin ja märkyyteen. Tutkituilla kohteilla ennallistaminen edisti suon tasaista vettymistä. Keskimärkyys kasvoi 3–7 % 1–10 ennallistamisen jälkeisen kuukauden aikana.

Kaukokartoitus soveltuu hyvin soiden tilan seurantaan ja sillä saadaan tuotettua tarkkoja ja laajoja aineistoja. Kuhunkin menetelmään kuitenkin liittyy omat tekniset haasteensa ja kehitystarpeensa. Aineistojen tuottaminen itse esimerkiksi droneilla on parhaimmillaan sujuvaa ja joustavaa, mutta aineiston laadun varmistaminen saattaa olla työlästä. Monilla alueilla soiden seurannassa on mahdollista hyödyntää valmiita, avoimia aineistoja, kuten kansallisia ilmakuvakokoelmia ja korkeusmalleja. Väitöskirjan tuloksia ja siinä kehitettyjä menetelmiä voidaan käyttää ohjaamaan soiden maankäyttöä ja parantamaan ennallistamismenetelmiä.
Viimeksi päivitetty: 12.1.2023