Isolaation, elinympäristön ja ihmistoiminnan vaikutukset ahman ja suden geneettisiin ja morfologisiin piirteisiin

Ihmisen toiminta on vaikuttanut merkittävästi sekä suurpetojen geneettiseen monimuotoisuuteen että niiden fyysisiin ominaisuuksiin. Tämä väitöskirja osoittaa, että ihmisen aiheuttamat kannan taantumiset, populaatioiden eristyminen ja muutokset saaliseläinten saatavuudessa ovat jättäneet selviä jälkiä Euraasian ahmojen perimään ja susien kallon muotoon.

Tutkimuksessa yhdistettiin eri puolilta Euraasiaa kerättyjä historiallisia museonäytteitä ja moderneja näytteitä, joita on lähes kahden vuosisadan ajalta, jotta voitiin selvittää Euraasian ahmojen geneettisiä muutoksia pitkällä aikavälillä. Tulokset osoittavat, että Fennoskandian (Suomen, Ruotsin ja Norjan) ahmat erottuvat selvästi muista Euraasian populaatioista ja että niiden geneettinen monimuotoisuus on erityisen vähäistä. Tämä heijastaa menneitä kannan taantumisia ja pitkäaikaista eristyneisyyttä, jotka ovat seurausta ihmisen harjoittamasta vainosta. Yhteyksien vahvistaminen Fennoskandian ja muiden Euraasian populaatioiden välillä voisi siksi auttaa säilyttämään geneettistä monimuotoisuutta ja parantamaan lajin kykyä sopeutua tuleviin ympäristömuutoksiin.
Lisäksi väitöskirjassa selvitettiin susien kallonmuodon vaihtelua ja siihen vaikuttavia tekijöitä koko sen maailmanlaajuisella levinneisyysalueella. Maantieteellinen sijainti, ilmasto ja saaliseläinten koko vaikuttivat kaikki kallon muotoon, mutta suurin vaikutus oli populaatioiden välisillä eroilla. Fennoskandian sudet kokivat 1900-luvulla voimakkaan kannan romahtamisen, ja se jälkeen kanta muodostui suurelta osin muualta tulleiden yksilöiden ansiosta. Samalla susien tärkeimmät saaliseläimet vähenivät huomattavasti säätelemättömän metsästyksen seurauksena. Tämä ihmisen muokkaama historia heijastuu myös susien kallon muodossa. Erityisesti voimakkaan ihmisen aiheuttaman pullonkaulan läpi käyneet Skandinavian ja Italian populaatiot erottuvat muista susipopulaatioista, samoin muista susipopulaatioista maantieteellisesti eristyneet arktiset populaatiot Itä-Grönlannista ja Ellesmeren saarelta.

Väitöskirjan tulokset korostavat, että sekä luonnolliset prosessit että ihmisen toiminta muokkaavat suurpetojen geneettistä monimuotoisuutta ja fyysisiä ominaisuuksia. Näiden lajien tehokas suojelu edellyttää yhteyksien säilyttämistä populaatioiden välillä, geneettisen monimuotoisuuden turvaamista sekä ihmisten ja suurpetojen rinnakkaiselon parantamista.