Itse miellettyjen, subjektiivisten ominaisuuksien vaikutus sijoituskäyttäytymiseen

Väitöstilaisuuden tiedot

Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika

Väitöstilaisuuden paikka

Linnanmaa, OP-sali (L10)

Väitöksen aihe

Itse miellettyjen, subjektiivisten ominaisuuksien vaikutus sijoituskäyttäytymiseen

Väittelijä

Yhteiskuntatieteiden maisteri Helinä Saarela

Tiedekunta ja yksikkö

Oulun yliopiston tutkijakoulu, Oulun yliopiston kauppakorkeakoulu, rahoitus

Oppiaine

Rahoitus

Vastaväittäjä

Professori Markku Vieru, Lapin yliopisto

Kustos

Professori Jukka Perttunen, Oulun yliopiston kauppakorkeakoulu

Lisää tapahtuma kalenteriin

Sijoittajan subjektiiviset ominaisuudet ohjaavat sijoituskäyttäytymistä

Väitöstutkimuksessa havaitaan, että sijoittajan subjektiiviset ominaisuudet (mielipiteet ja arvioinnit esimerkiksi omasta riskinsietokyvystä, sijoituskokemuksesta ja osaamisesta sijoituspäätöksiin liittyen) ennustavat sijoituskäyttäytymistä jopa paremmin kuin enemmän tutkitut, sijoittajan objektiiviset ominaisuudet (mm. sukupuoli, ikä, koulutus). Täten subjektiiviset ominaisuudet on syytä ottaa huomioon sijoituskäyttäytymistä mallinnettaessa. Subjektiivisten ja objektiivisten ominaisuuksien vaikutusta sijoituskäyttäytymiseen tutkitaan kolmesta eri lähestymiskulmasta käyttäen tutkimusaineistona suomalaisia sijoittajia.

Tutkimuksen ensimmäisessä osassa todennetaan, että sijoittajan riskinsietokyky voidaan varsin luotettavasti mitata yksinkertaisilla kysymyksillä koskien tuotto-odotusta ja suhtautumista sijoitusten arvonvaihteluihin. Mitä korkeampi riskinsietokyky sijoittajalla on, sitä suuremman osan varallisuudestaan hän on todellisuudessakin sijoittanut osakeriskiä sisältäviin tuotteisiin. Havainto vahvistaa, että Euroopan unionin määräysten mukainen vaade selvittää sijoittajan riskinsietokyky ja sijoituskokemus on merkityksellinen, jotta sijoittajalle osataan suositella hänelle parhaiten sopivia tuotteita ja palveluita.

Tutkimuksen toisessa osassa tutkitaan sijoittajien käyttäytymistä vuosien 2008–2009 finanssikriisin ja sitä vuonna 2011 seuranneen toisen voimakkaan kurssilaskun aikana. Tulokset osoittavat, että kokeneet ja omiin sijoituspäätöksiin luottavat, ns. oppineet sijoittajat, voivat olla herkempiä myymään osakesalkkunsa kurssilaskun tilanteessa kuin vähemmän oppineet sijoittajat. Tällöin lyhyen aikavälin tappiot realisoituvat ja sijoittaja altistuu salkun uudelleen rakentamisen mukanaan tuomalle ajoitusriskille. Tämä havainto kertoo siitä, että sijoitusosaamisen koulutusta tulee suunnata kaikille sijoittajille, ei pelkästään aloittelijoille.

Kolmannessa tutkimusosassa havaitaan, että sijoittajat voivat olla taipuvaisia luottamaan liikaa omiin sijoittajakykyihinsä. Tutkimuksessa luottamusta omiin kykyihin mitataan erilaisilla kysymyksillä, joihin sijoittaja vastaa oman subjektiivisen arvionsa mukaisesti. Mitä vahvemmin sijoittaja luottaa omiin kykyihinsä, sitä aktiivisemmin hän käy kauppaa osakesalkullaan. Hyvin aktiivinen kaupankäynti voi altistaa sijoittajan kauppoihin, jotka osoittautuvat huonoiksi päätöksiksi. Sen sijaan toinen yliluottamuksen mahdollinen heijastusvaikutus eli puutteellinen osakesalkun hajautus ei juurikaan saa tukea tämän väitöskirjan tuloksista.

Kuitenkin osalla sijoittajista on taipumusta ajatella, että he osaavat ennustaa osakemarkkinoiden liikkeitä ja vetäytyä markkinoilta ennen kurssilaskua. Tällöin he saattavat jättää osakesalkkunsa puutteellisesti hajautetuksi, koska he näkevät mahdollisuuden vetäytyä markkinoilta vaihtoehtoisena tapana salkun hajautukselle. Yliluottamukseen liittyvillä tuloksilla on merkitystä sijoittajille itselleen kuin myös varainhoitajille, jotka hoitavat asiakkaidensa varallisuutta. Mittaamalla luottamusta omiin kykyihin pystyttäisiin tunnistamaan mahdollinen taipumus yliluottamukseen ja varomaan yliluottamuksen mahdollisia seurauksia.
Viimeksi päivitetty: 21.10.2014