Jännitteitä suhteissa - Aloittelevien japanilaisten opettajien tarinoiden äärellä
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
Linnanmaa, OP-sali (L10)
Väitöksen aihe
Jännitteitä suhteissa - Aloittelevien japanilaisten opettajien tarinoiden äärellä
Väittelijä
Kasvatustieteen maisteri Erkki Tapio Lassila
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Kasvatustieteiden tiedekunta, Kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen yksikkö
Oppiaine
Kasvatustiede
Vastaväittäjä
Professori Jean D. Clandinin, University of Alberta, Kanada
Kustos
Professori Eila Estola, Oulun yliopisto
Suomalainen tutkija japanilaisessa koulussa - Aloittelevien opettajien kohtaamat haasteet hyvin samanlaisia kuin Suomessa
Opettajan työ on niin kansainvälisissä kuin kotimaisissakin tutkimuksissa todettu monin tavoin hyvin haastavaksi, etenkin työn vasta-aloittaneille. Lukuisten velvollisuuksien, kasvatusvastuun ja opetettavien asiasisältöjen lisäksi opettajuus on ihmissuhdeammatti. Työn moninaiset suhteet ja niihin kietoutuvat tunteet ovat tutkitusti paitsi työn palkitsevinta aluetta, myös usein yksi syy varhaiselle loppuun palamiselle ja toisiin tehtäviin siirtymiselle.
Väitöskirjassani tarkastelen aloittelevan opettajan työssä olevia suhteita ja tunteita ja sitä, miten ne tiivistyvät erilaisiksi jännitteiksi. Jännitteillä viittaan opettajien kuvaamiin tilanteisiin, joissa he eivät tiedä miten toimia, kun erilaiset arvot ja näkemykset ovat ristiriidassa ja perusteltuja toimintatapoja on useita. Jännitteitä lähestyn opettajien henkilökohtaisista kokemuksista käsin analysoiden heidän itsensä haastatteluissa kertomiaan tarinoita. Haastattelin opettajia itse japanin kielellä, mikä lisäsi tutkimuksen menetelmällistä haasteellisuutta.
Tutkimus on kasvatustieteellinen ja edustaa laadullista ja kerronnallista opettajatutkimusta ja siinä tarkastellaan opettajuutta osin myös sosiologisesta ja kulttuurisesta näkökulmasta. Tämä näkökulma selittyy tutkimuksen kontekstilla: Tarinoiden kertojat ovat japanilaisia ala-ja yläkouluissa työskenteleviä aloittelevia opettajia (n=17), joita haastattelin viettäessäni tutkijana kaksi ja puoli vuotta Japanissa aineistoa keräten ja analysoiden.
Tein myös tiivistä yhteistyötä erään yläkoulun kanssa kahden kuukauden ajan, minkä jälkeenkin vierailin siellä säännöllisesti. Tämän jakson aikana niin koulutyöstä kuin opettajan arjestakin piirtyi hyvin erilainen kuva kuin mihin Suomessa olin tottunut. Monista eroista huolimatta tutkimuksessa korostuu se, kuinka aloittelevan opettajan työ sekä sen suhteissa ja niihin liittyvissä jännitteissä on monia universaaleja ulottuvuuksia ja opettajien kohtaamat haasteet samankaltaisia niin Japanissa kuin Suomessakin.
Näistä ulottuvuuksista keskeisin on se, kuinka opettajan työtä tehdään osana opettajayhteisöä ja koulun jo olemassa olevien toimintatapojen puitteissa. Uudessa koulussaan aloitteleva opettaja luo ja elää suhteita kollegoihin sekä hakee paikkaansa koulun mikropoliittisen ympäristön valtasuhteissa. Osana tätä prosessia opettajien pitää ottaa kantaa monenlaisiin luonteeltaan usein moraalisiin kysymyksiin ja keskusteluihin, kuten esimerkiksi siihen, mitä on hyvä opettajuus ja kuinka hyvä opettaja toimii.
Tässä tutkimuksessa siihen, millä tavoin aloittelevat opettajat näihin keskusteluihin itsensä sijoittavat, on merkitystä paitsi koulun ilmapiirillä myös heidän kollegasuhteillaan. Osa opettajista toteuttaa pedagogisen ihanteensa mukaisesti työtään, mutta moni päätyy hylkäämään ihanteensa, ettei vaarantaisi työn onnistumisen kannalta tärkeitä suhteita kollegoihinsa. Näin jännitteet aloittelevan opettajan työssä liittyvät erityisesti siihen, kuinka he joutuvat omaksumaan näkemyksiä, jotka ovat vastaan heidän henkilökohtaisia ihanteitaan.
Näiden jännitteiden kanssa eläminen ja käsitteleminen on haastava ja tunteikas prosessi, mutta se voi toimia myös hyvänä ammatillisen kasvun kimmokkeena. Jännitteillä ja niiden käsittelemisellä on merkitystä opettajien työssä pysymisen ja jaksamisen näkökulmista, minkä vuoksi niihin tulee kiinnittää huomiota niin opettajankoulutuksessa kuin kentälläkin. Sillä, millä tavoin aloittelevien opettajien näkemykset ja mielipiteet huomioidaan, on merkitystä paitsi heidän omalle ammatilliselle kasvulleen myös työyhteisöjen kehittymiselle. Nämä näkökulmat korostuvat jatkossa tiimiopettajuuden ja erilaisten mentorointikäytänteiden lisääntyessä.
Väitöskirjassani tarkastelen aloittelevan opettajan työssä olevia suhteita ja tunteita ja sitä, miten ne tiivistyvät erilaisiksi jännitteiksi. Jännitteillä viittaan opettajien kuvaamiin tilanteisiin, joissa he eivät tiedä miten toimia, kun erilaiset arvot ja näkemykset ovat ristiriidassa ja perusteltuja toimintatapoja on useita. Jännitteitä lähestyn opettajien henkilökohtaisista kokemuksista käsin analysoiden heidän itsensä haastatteluissa kertomiaan tarinoita. Haastattelin opettajia itse japanin kielellä, mikä lisäsi tutkimuksen menetelmällistä haasteellisuutta.
Tutkimus on kasvatustieteellinen ja edustaa laadullista ja kerronnallista opettajatutkimusta ja siinä tarkastellaan opettajuutta osin myös sosiologisesta ja kulttuurisesta näkökulmasta. Tämä näkökulma selittyy tutkimuksen kontekstilla: Tarinoiden kertojat ovat japanilaisia ala-ja yläkouluissa työskenteleviä aloittelevia opettajia (n=17), joita haastattelin viettäessäni tutkijana kaksi ja puoli vuotta Japanissa aineistoa keräten ja analysoiden.
Tein myös tiivistä yhteistyötä erään yläkoulun kanssa kahden kuukauden ajan, minkä jälkeenkin vierailin siellä säännöllisesti. Tämän jakson aikana niin koulutyöstä kuin opettajan arjestakin piirtyi hyvin erilainen kuva kuin mihin Suomessa olin tottunut. Monista eroista huolimatta tutkimuksessa korostuu se, kuinka aloittelevan opettajan työ sekä sen suhteissa ja niihin liittyvissä jännitteissä on monia universaaleja ulottuvuuksia ja opettajien kohtaamat haasteet samankaltaisia niin Japanissa kuin Suomessakin.
Näistä ulottuvuuksista keskeisin on se, kuinka opettajan työtä tehdään osana opettajayhteisöä ja koulun jo olemassa olevien toimintatapojen puitteissa. Uudessa koulussaan aloitteleva opettaja luo ja elää suhteita kollegoihin sekä hakee paikkaansa koulun mikropoliittisen ympäristön valtasuhteissa. Osana tätä prosessia opettajien pitää ottaa kantaa monenlaisiin luonteeltaan usein moraalisiin kysymyksiin ja keskusteluihin, kuten esimerkiksi siihen, mitä on hyvä opettajuus ja kuinka hyvä opettaja toimii.
Tässä tutkimuksessa siihen, millä tavoin aloittelevat opettajat näihin keskusteluihin itsensä sijoittavat, on merkitystä paitsi koulun ilmapiirillä myös heidän kollegasuhteillaan. Osa opettajista toteuttaa pedagogisen ihanteensa mukaisesti työtään, mutta moni päätyy hylkäämään ihanteensa, ettei vaarantaisi työn onnistumisen kannalta tärkeitä suhteita kollegoihinsa. Näin jännitteet aloittelevan opettajan työssä liittyvät erityisesti siihen, kuinka he joutuvat omaksumaan näkemyksiä, jotka ovat vastaan heidän henkilökohtaisia ihanteitaan.
Näiden jännitteiden kanssa eläminen ja käsitteleminen on haastava ja tunteikas prosessi, mutta se voi toimia myös hyvänä ammatillisen kasvun kimmokkeena. Jännitteillä ja niiden käsittelemisellä on merkitystä opettajien työssä pysymisen ja jaksamisen näkökulmista, minkä vuoksi niihin tulee kiinnittää huomiota niin opettajankoulutuksessa kuin kentälläkin. Sillä, millä tavoin aloittelevien opettajien näkemykset ja mielipiteet huomioidaan, on merkitystä paitsi heidän omalle ammatilliselle kasvulleen myös työyhteisöjen kehittymiselle. Nämä näkökulmat korostuvat jatkossa tiimiopettajuuden ja erilaisten mentorointikäytänteiden lisääntyessä.
Viimeksi päivitetty: 23.1.2024