Kahden maailman kohtauspisteessä? Varhaiskasvatuksen teknologiaintegraation kolmatta tilaa kartoittamassa
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
Kaljusensali (KTK 112)
Väitöksen aihe
Kahden maailman kohtauspisteessä? Varhaiskasvatuksen teknologiaintegraation kolmatta tilaa kartoittamassa
Väittelijä
Kasvatustieteen maisteri Pekka Mertala
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Kasvatustieteiden tiedekunta, Kasvatustiede
Oppiaine
Kasvatustiede
Vastaväittäjä
Professori Kristiina Kumpulainen, Helsingin yliopisto
Kustos
Professori Eila Estola, Oulun yliopisto
Puolesta ja vastaan: Tieto- ja viestintäteknologia varhaiskasvatuksessa lasten ja opettajaopiskelijoiden silmin
Väitöstutkimuksessani olen selvittänyt lasten ja lastentarhanopettajaopiskelijoiden näkemyksiä varhaiskasvatuksen tieto- ja viestintäteknologiaintegraatiosta. Aihe on opetussuunnitelmauudistusten myötä ajankohtainen, mutta vähän tutkittu. Aineisto koostuu piirroksista ja haastatteluista (lapset) sekä kirjoitelmista (opettajaopiskelijat).
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että yksittäinen opettajaopiskelija voi olla sekä teknologiaintegraation puolesta että sitä vastaan. Kanta riippuu siitä, minkä varhaiskasvatuksen kolmen perustehtävän – opetuksen, kasvatuksen vai hoidon – näkökulmasta opettajaopiskelija teknologiaintegraatiota tarkastelee. Kun teknologiaintegraatiota tarkasteltiin opetuskehyksen kautta, näkemykset olivat myönteisiä. Kun näkökulma vaihtui hoitopainotteiseksi, näkemykset muuttuivat huomattavan kielteisiksi.
Hoitokehyksen kautta tuotetut huolet kumpusivat usein uskomuksista, että lapset käyttävät liikaa tieto- ja viestintäteknologiaa kotona. Tutkimuksen toinen keskeinen tulos on, että lasten ja opettajaopiskelijoiden tieto- ja viestintäteknologialle antamat merkitykset eroavat toisistaan. Lapset suhtautuivat tieto- ja viestintäteknologian käyttöön mediakulttuurisen viitekehyksen kautta. He eivät esimerkiksi olleet kiinnostuneita digitaalisesta pelaamisesta sinänsä vaan juuri tietyistä aineistonkeruuhetkellä pinnalla olleista peleistä. Opettajaopiskelijat sen sijaan käsitteellistivät digitaaliset opetuspelit kontekstivapaina ja lapsia motivoivina opetusvälineinä.
Tutkimuksen tulokset ovat merkityksellisiä sekä varhaiskasvatuksen pedagogiikan että opettajankoulutuksen kannalta. Jotta tieto- ja viestintäteknologiaa hyödyntävä pedagoginen toiminta on lapsille merkityksellistä, tulee tieto- ja viestintäteknologiaa käsitellä mediakulttuurisena ilmiönä ja toiminnassa tulee olla tilaa lasten näkemyksille ja kokemuksille. Opettajankoulutuksessa tulee panostaa varhaiskasvatuksen pedagogiikan kokonaisvaltaisuuden huomioimiseen ja opettajaopiskelijoiden usein epärealistisiin uskomuksiin lapsista ja teknologiasta.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että yksittäinen opettajaopiskelija voi olla sekä teknologiaintegraation puolesta että sitä vastaan. Kanta riippuu siitä, minkä varhaiskasvatuksen kolmen perustehtävän – opetuksen, kasvatuksen vai hoidon – näkökulmasta opettajaopiskelija teknologiaintegraatiota tarkastelee. Kun teknologiaintegraatiota tarkasteltiin opetuskehyksen kautta, näkemykset olivat myönteisiä. Kun näkökulma vaihtui hoitopainotteiseksi, näkemykset muuttuivat huomattavan kielteisiksi.
Hoitokehyksen kautta tuotetut huolet kumpusivat usein uskomuksista, että lapset käyttävät liikaa tieto- ja viestintäteknologiaa kotona. Tutkimuksen toinen keskeinen tulos on, että lasten ja opettajaopiskelijoiden tieto- ja viestintäteknologialle antamat merkitykset eroavat toisistaan. Lapset suhtautuivat tieto- ja viestintäteknologian käyttöön mediakulttuurisen viitekehyksen kautta. He eivät esimerkiksi olleet kiinnostuneita digitaalisesta pelaamisesta sinänsä vaan juuri tietyistä aineistonkeruuhetkellä pinnalla olleista peleistä. Opettajaopiskelijat sen sijaan käsitteellistivät digitaaliset opetuspelit kontekstivapaina ja lapsia motivoivina opetusvälineinä.
Tutkimuksen tulokset ovat merkityksellisiä sekä varhaiskasvatuksen pedagogiikan että opettajankoulutuksen kannalta. Jotta tieto- ja viestintäteknologiaa hyödyntävä pedagoginen toiminta on lapsille merkityksellistä, tulee tieto- ja viestintäteknologiaa käsitellä mediakulttuurisena ilmiönä ja toiminnassa tulee olla tilaa lasten näkemyksille ja kokemuksille. Opettajankoulutuksessa tulee panostaa varhaiskasvatuksen pedagogiikan kokonaisvaltaisuuden huomioimiseen ja opettajaopiskelijoiden usein epärealistisiin uskomuksiin lapsista ja teknologiasta.
Viimeksi päivitetty: 23.1.2024