Kaksi kieltä, kaksi modaliteettia. Kuurojen vanhempien kuulevien
lasten erityislaatuinen kaksikielisyys

Väitöstilaisuuden tiedot

Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika

Väitöstilaisuuden paikka

Linnanmaa, Keckmaninsali (HU106)

Väitöksen aihe

Kaksi kieltä, kaksi modaliteettia. Kuurojen vanhempien kuulevien
lasten erityislaatuinen kaksikielisyys

Väittelijä

Filosofian maisteri Laura Kanto

Tiedekunta ja yksikkö

Oulun yliopiston tutkijakoulu, Humanistinen tiedekunta, logopedia

Oppiaine

Logopedia

Vastaväittäjä

Professori Minna Laakso, Turun yliopisto

Kustos

Dosentti Kerttu Huttunen, Oulun yliopisto

Lisää tapahtuma kalenteriin

Kaksikielisen lapsen kielet eriytyvät toisistaan jo varhain

Väitöstyössä tutkittiin kuurojen, viittomakielisten vanhempien kuulevien lasten eli KODA-lasten (Kids of Deaf Adults) varhaista kasvamista kaksikielisiksi. Seurantatutkimuksen tulosten mukaan lapset osasivat jo yhden vuoden ikäisinä muokata käyttämäänsä kieltä ja kommunikointitapaa vuorovaikutuskumppanin käyttämän kielen mukaan. KODA-lapset pystyivät eriyttämään kielet toisistaan jo varhain: he pyrkivät käyttämään eleitä ja viittomia kommunikoidessaan kuuron vanhemman kanssa ja ääntelyä ja sanoja kommunikoidessaan kuulevan aikuisen kanssa. Tutkimuksessa pystyttiin osoittamaan, että pienten kaksikielisten lasten kielten eriytyminen tapahtuu varhaisemmassa kehityksen vaiheessa kuin aiemmissa tutkimuksissa on pystytty osoittamaan.

Tutkimuksessa havaittiin myös, että KODA-lapset omaksuvat ympäristöstään samanaikaisesti sekä viittomakielen että puhutun kielen. Nämä kielet vastaanotetaan ja tuotetaan eri aistikanavia eli modaliteetteja käyttäen. KODA-lasten kaksikielisyys on siis kaksimodaalista, kun taas kahta puhuttua kieltä (esim. suomi ja ruotsi) omaksuttaessa käytössä on lähes yksinomaan vain yksi aistikanava. Suuret yksilölliset erot tutkittujen kahdeksan KODA-lapsen kahden kielen kehityksessä ja kieliympäristöissä toivat esiin sen, miten tärkeää on kartoittaa kaksikielisten lasten kieliympäristön piirteitä sekä arvioida lasten kielellisiä taitoja molemmissa opeteltavissa kielissä. Tulokset osoittivat myös, että viittomakieli jäi vähemmistökielenä herkästi jälkeen puhutun kielen kehityksestä.

Viittomakielen asema vähemmistökielenä näkyi myös tutkittujen KODA-lasten kielten käytössä. Kolmivuotiaana ja sitä nuorempina lapset yhdistelivät ilmauksissaan viittomakielen ja puhutun kielen yksiköitä toisiinsa enemmän kommunikoidessaan kuuron vanhemman kuin kuulevan aikuisen kanssa. Kuulevan aikuisen kanssa he käyttivät pääsääntöisesti vain puhuttua kieltä. Väitöstutkimus osoitti, että kieliympäristön kielen käytön malli ohjaa vahvasti myös KODA-lasten kielten käyttöä. Tulos tukee aiempaa kaksikielisyystutkimusta, jonka mukaan kielten sekoittuminen on lapsilla yleisempää vähemmistökieltä käytettäessä verrattuna enemmistökielen käytön aikana tapahtuvaan sekoittumiseen. Kielten yksiköiden sekoittaminen, esimerkiksi yksittäisten sanojen korvaaminen toisen kielen sanoilla, on havaittu hyvin tyypilliseksi piirteeksi kaikilla kaksikielisillä lapsilla.

Tässä kahden aistikanavan käytön erityistapausta koskevassa kaksikielisyystutkimuksessa pystyttiin tarjoamaan uutta tietoa ja syventämään aiempaa tietämystä kaksikieliseksi kasvamisesta. Kaksikielisyys on niin muualla kuin Suomessakin kasvava ilmiö, mikä lisää haasteita myös puheterapeuttien työhön. Tämän vuoksi kaksikielisiksi kasvavien lasten kielenkehityksen erityispiirteiden tunteminen ja aiheen tutkiminen on jatkossakin tärkeää ja ajankohtaista.
Viimeksi päivitetty: 4.5.2016