Kasvihuonekaasupäästöt ja fosforin vapautuminen vasteena pohjavesidynamiikkaan eri tavoin käytetyillä boreaalisilla turvemailla

Turvemaiden ojitus on johtanut kasvihuonekaasupäästöjen kasvuun ja lisääntyneeseen fosforin huuhtoutumiseen. Kasvihuonekaasupäästöjä voidaan hillitä turvemaan vesityksellä, mutta se voi lisätä fosforin huuhtoutumista hajonneista turvekerroksista. Tässä työssä tutkittiin, kuinka vesiolosuhteet vaikuttavat typpioksiduulin ja metaanin voihin sekä hiilidioksidin päästöihin ja fosforin huuhtoutumisriskiin turvepellolla, hylätyllä turvepellolla, suometsässä ja luonnontilaisella suolla. Fosforin potentiaalista huuhtoutumisriksiä tutkittiin maanäytteiden uutoilla. Luonnonoloissa kerätyllä kasvihuonekaasuaineistolla tutkittiin kausittaisten kaasuvoiden suuruuksia sekä eri ympäristötekijöiden vaikutuksia niihin. Laboratorioanalyyseillä tutkittiin erilaisten pohjavesiolosuhteiden vaikutusta kasvihuonekaasuvoihin ja fosforin vapautumiseen. Tulosten perusteella fosforin pidätyskyky oli tyypillisesti heikko hajonneessa pintaturpeessa ja parempi esimerkiksi turvepellon mineraalipohjamaassa. Maastossa kuivatut turvemaat olivat merkittäviä typpioksiduulin ja hiilidioksidipäästöjen lähteitä luonnontilaiseen suohon verrattuna. Vesiolot ja lämpötila vaikuttivat merkittävästi kaasupäästöihin. Täysi vesitys minimoi kuivattujen turvemaiden maan ilmastovaikutuksen mutta aiheutti fosforin vapautumista. Pohjaveden pinnan lasku kasvatti hiilidioksidipäästöjä, tuotti typpirikkailla mailla typpioksiduulipäästöjen huippuja ja fosforia vapautui paksuturpeisemmilla mailla myös laskun aikana. Johtopäätöksenä täysi vesitys hillitsee parhaiten maan kasvihuonekaasupäästöjä, mutta voi vapauttaa fosforia. Jos sitä ei ole mahdollista toteuttaa, turpeen hajoamista tulee hillitä osittaisella vesityksellä. Tällöin kosteusolojen vaihtelu pintaturpeessa lisää riskiä typpioksiduulipäästöille typpirikkailla mailla ja vetiset kaudet voivat vapauttaa fosforia. Siksi typen ja fosforin ylimäärää tulee välttää.