Kaupunkisuunnittelun lähestymistavat matalan kasvun kontekstissa: Tapaustutkimus olemassa olevan rakennetun ympäristön
kehittämisestä suomalaisissa lähiöissä

Väitöstilaisuuden tiedot

Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika

Väitöstilaisuuden paikka

Linnanmaa, sali IT115. Etäyhteys: https://oulu.zoom.us/j/67424227158

Väitöksen aihe

Kaupunkisuunnittelun lähestymistavat matalan kasvun kontekstissa: Tapaustutkimus olemassa olevan rakennetun ympäristön
kehittämisestä suomalaisissa lähiöissä

Väittelijä

Arkkitehti Hanna Kosunen

Tiedekunta ja yksikkö

Oulun yliopiston tutkijakoulu, Teknillinen tiedekunta, Arkkitehtuurin yksikkö

Oppiaine

Arkkitehtuuri

Vastaväittäjä

Professori Juho Rajaniemi, Tampereen yliopisto

Kustos

Professori Helka-Liisa Hentilä, Oulun yliopisto

Lisää tapahtuma kalenteriin

Kaupungin kasvaessa hitaasti kaupunkisuunnittelu voi hyötyä kömpelöistä suunnitteluratkaisuista

Kaupunkisuunnittelun yhtenä tehtävänä on ollut ohjata kaupunkien väestönkasvua ja siitä seuraavaa uudisrakentamista niin, että kasvu tuottaa taloudellista, ekologista ja sosiaalista hyvinvointia. On kuitenkin epäselvää, miten kaupunkisuunnittelua voidaan lähestyä tilanteissa, joissa lähtökohtana ei ole kaupungin kasvu. Esimerkiksi Suomessa täydennysrakentamista pidetään usein keinona lähiöiden kehittämiseen, vaikka kaikkialla täydennysrakentamiselle ei ole kysyntää. Väitöstutkimuksen keskeinen havainto on, että kaupungin kasvaessa hitaasti tulevaisuus voi näyttää epävarmalta. Tällöin kaupunkisuunnittelu voi hyötyä niin sanotuista kömpelöistä suunnitteluratkaisuista, joissa suunnittelualueelle mahdollistetaan useampi erilainen tulevaisuus.

Väitöstutkimuksessa tarkasteltiin, miten kaupunkisuunnittelua lähestytään asuinalueilla, joiden asukasmäärä ei merkittävästi kasva mutta joiden kehittäminen olisi toivottavaa kaupunkirakenteen toimivuuden tai paikallisten olosuhteiden parantamiseksi. Tutkimuksessa muodostettiin kulttuuriteoriaan perustuva analyysikehikko, jonka avulla tunnistettiin neljä erilaista kaupunkisuunnittelun lähestymistapaa ja niiden suhtautumista kaupungin kasvuun.

Hierarkkinen suunnittelu pyrkii ohjaamaan kaupungin kasvusta seuraavaa uudisrakentamista, kun taas individualistisen suunnittelun tavoitteena on kasvun ja siitä seuraavien kaupunkikehittämisprojektien helpottaminen. Egalitaristinen suunnittelu pyrkii kasvun puuttuessa tukemaan paikallista toimintaa, jonka tavoitteena voi olla elinympäristön laadun ja käyttöarvon säilyttäminen tai parantaminen. Fatalistinen suunnittelu tunnustaa rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa kaupungin kasvuun ja kehitykseen. Lähestymistapojen soveltamista hitaan kasvun tilanteisiin tarkasteltiin monitapauksisessa tapaustutkimuksessa, jonka kohteena oli rakennetun ympäristön kehittäminen neljässä lähiössä Turussa ja Oulussa.

Tapaustutkimuskohteiden kaupunkisuunnittelijat hyödynsivät monia eri suunnittelun lähestymistapoja pelkästään kasvuun perustuvan kaupunkisuunnittelun sijaan. Lähestymistavan valinta oli vaikeinta tilanteessa, jossa kaupunkikehittämistätoimintaa ei vielä ollut, mutta sitä toivottiin. Tällöin olennaista oli huomata, että asuinalue voi tulevaisuudessa kehittyä monella eri tavalla. Näkökulman omaksuminen oli kaupunkisuunnitteluun osallistuville toimijoille kuitenkin haastavaa, koska kaupunkisuunnittelu ymmärrettiin usein toimintana, jonka tarkoituksena on ohjata kaupungin kehitystä ennalta määrättyyn lopputulokseen.

Väitöstutkimuksessa ehdotetaan, että hitaan kasvun tilanteissa kaupunkisuunnittelu voisi hyötyä niin sanotuista kömpelöistä suunnitteluratkaisuista. Kömpelössä suunnitteluratkaisussa neljä suunnittelun lähestymistapaa yhdistetään niin, että ratkaisu säilyy toimivana muuttuvissa tilanteissa. Väitöstutkimuksen tulokset voivat auttaa kaupunkisuunnittelijoita tunnistamaan vaihtoehtoisia lähestymistapoja kasvuun perustuvalle suunnittelulle.
Viimeksi päivitetty: 22.11.2021