Keski-iän liikunnan yhteys terveyteen liittyvään elämänlaatuun, hauraus-raihnaus–oireyhtymään, telomeerien pituuteen sekä kuolleisuuteen vanhalla iällä

Riittämättömän fyysisen aktiivisuuden tiedetään johtavan kasvaviin terveysongelmiin kaikkialla maailmassa. Liikunnan lisäämisestä toivotaan keinoa ylläpitää ja lisätä iäkkäiden ihmisten elämänlaatua ja toimintakykyä.

Väitöskirjatutkimuksessa selvitettiin keski-iässä harrastetun liikunnan yhteyksiä ikääntyneen ihmisen elämänlaatuun, hauraus-raihnaus-oireyhtymään, telomeerien pituuteen ja kuolleisuuteen. Tutkimuksessa seurattiin 1970-luvulta saakka Helsingin Johtajat -tutkimukseen osallistuneita, pääasiassa johtotehtävissä olleita miehiä. Tulokset osoittavat, että liikunnallinen elämäntapa keski-iässä ennustaa vanhalla iällä parempaa fyysistä toimintakykyä, joka on elämänlaadun tärkeä osa-alue.

Hauraus-raihnaus-oireyhtymällä tarkoitetaan iäkkään ihmisen tilaa, jossa hän on muun muassa altis useille sairauksille, toimintakyvyn heikkenemiselle ja laitostumiselle. Keski-iässään enemmän liikkuneiden miesten keskuudessa havaittiin vähemmän hauraus-raihnaus-oireyhtymää vanhalla iällä verrattuna vähemmän liikkuneisiin miehiin. Riski oli jopa viisinkertainen vähiten keski-iässään liikkuvien ryhmässä verrattuna eniten liikkuneiden ryhmään.

Telomeerit ovat kromosomien päitä suojaavia rakenteita, jotka lyhenevät solun jakautuessa ja ovat lyhyempiä vanhemmilla ihmisillä. Telomeerit ja niiden pituus ovat nousseet vanhenemisen ja siihen liittyvien sairauksien tärkeäksi tutkimuskohteeksi. Tutkimustieto elintapojen ja liikunnan vaikutuksista telomeerien pituuteen on vielä rajallista. Väitöskirjatutkimuksessa havaittiin, että telomeerit olivat säilyttäneet pituutensa parhaiten niillä miehillä, jotka harrastivat viikoittain kevyttä liikuntaa. Rasittavampaa liikuntaa harrastavien ryhmässä telomeerit olivat hieman lyhyempiä kuin kevyttä liikuntaa harrastavien ryhmässä, mikä on yllättävää. Kaikkein lyhyimmät, ”kuluneimmat”, telomeerit havaittiin liikuntaa vähiten harrastavilla.

Keski-iässään enemmän liikuntaa harrastaneet miehet elivät merkittävästi pidempään väitöskirjatutkimuksen 34 vuotta kestäneessä seurannassa. Liikunnan suojaava vaikutus oli riippumaton muun muassa keski-iän painoindeksistä, kolesterolista, verensokerista ja tupakoinnista.

Väitöskirjatutkimuksen tulokset vahvistavat sitä käsitystä, että keski-iän liikuntaa tulisi arvostaa itsenäisenä myöhempien ikävuosien hyvinvoinnin ja elinpäivien lähteenä, eikä vain esimerkiksi osana nykyhetken painonhallintaa.