Ketoasidoosin esiintyminen alle 15-vuotiailla lapsilla tyypin 1 diabeteksen diagnoosivaiheessa

Väitöstilaisuuden tiedot

Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika

Väitöstilaisuuden paikka

Oulun yliopistollinen sairaala, luentosali 12

Väitöksen aihe

Ketoasidoosin esiintyminen alle 15-vuotiailla lapsilla tyypin 1 diabeteksen diagnoosivaiheessa

Väittelijä

Lääketieteen lisensiaatti, lastentautien erikoislääkäri, lasten hematologi ja onkologi Anne Hekkala

Tiedekunta ja yksikkö

Oulun yliopiston tutkijakoulu, Lääketieteellinen tiedekunta, PEDEGO-tutkimusyksikkö, lastentaudit

Oppiaine

Lastentaudit

Vastaväittäjä

Professori Jääskeläinen Jarmo, Itä-Suomen yliopisto, Kuopio

Kustos

Professori Veijola Riitta, Oulun yliopisto

Lisää tapahtuma kalenteriin

Ketoasidoosin esiintyminen tyypin 1 diabetekseen sairastuneilla lapsilla taudin toteamishetkellä

Väitöstutkimuksessa on tutkittu merkittävää sairastavuutta ja jopa kuolleisuutta aiheuttavan ”happomyrkytyksen” eli diabeettisen ketoasidoosin esiintymistä alle 15-vuotiailla lapsilla tyypin 1 diabeteksen toteamisvaiheessa Oulun yliopistollisessa sairaalassa vuosina 1982–2014 ja koko Suomessa vuosina 2002–2005. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu sen olevan yleisempää pienillä, alle 5- ja etenkin alle 2-vuotiailla lapsilla. Jos ydinperheessä on ennestään tyypin 1 diabetesta sairastava henkilö tai jos sairauden oireet tunnistetaan, ketoasidoosia esiintyy harvemmin. Väitöstutkimuksen tavoitteena oli selvittää tiettyjen lapsen ominaispiirteiden (lapsen ikä taudin toteamishetkellä, perheen diabeteshistoria ja tyypin 1 diabeteksen seurantatutkimuksiin osallistuminen) vaikutusta ketoasidoosin esiintymiseen. Lisäksi väitöstutkimuksessa haluttiin selvittää onko ketoasidoosin esiintyvyys vähentynyt 33 seurantavuoden aikana.

Tutkimuksessa havaittiin ketoasidoosin esiintymisen olevan matala alle 15-vuotiailla lapsilla tyypin 1 diabeteksen diagnoosihetkellä Oulun yliopistollisessa sairaalassa tutkimusjakson aikana, kun esiintyvyyttä verrattiin muiden maiden tilanteeseen. Ketoasidoosin esiintymisessä nähtiin vähenemistä kahden ensimmäisen 10-vuotisjakson aikana (1982–1991 ja 1992–2001), minkä jälkeen esiintyvyys vakiintui alle 20 prosentin tasolle. Oulun yliopistollisessa sairaalassa havaittu esiintyvyys oli yhtenevä koko maan esiintyvyyden kanssa. Tutkimustulosten mukaan ketoasidoosia esiintyi vähemmän lapsilla, joilla oli tyypin 1 diabetesta sairastava täyssisarus tai vanhempi.

Erittäin myönteisenä tuloksena havaittiin, että pienillä, alle 2-vuotiailla lapsilla ketoasidoosin esiintyminen diabeteksen toteamisvaiheessa väheni huomattavasti tutkimusjakson aikana Oulun yliopistollisessa sairaalassa. Samanlainen laskeva suunta havaittiin tuona ajanjaksona myös alle 5-vuotiailla lapsilla. Sen sijaan ketoasidoosiriski pysyi huomattavan korkeana yli 10-vuotiailla lapsilla koko tutkimusjakson ajan. Tulevaisuudessa on tärkeä kiinnittää erityishuomio tähän ikäluokkaan ketoasidoosin vähentämiseksi.

Tyypin 1 diabeteksen kehittymistä selvittävä seurantatutkimus aloitettiin Oulussa 1995 (DIPP) ja se on edelleen menossa. Lisäksi kansainvälinen TEDDY-tutkimus rekrytoi perheitä mukaan tutkimukseen Oulun yliopistollisessa sairaalassa 2004─2010. Tutkimuksissa vastasyntyneen napaverinäytteestä tutkitaan perinnöllisen diabetesalttiuden esiintyminen. Lapsia, joilla todetaan lisääntynyt riski sairastua tyypin 1 diabetekseen, pyydetään mukaan tyypin 1 diabeteksen seurantatutkimukseen. Tutkimukseen osallistuvien lasten terveydentilaa ja diabetesta ennakoivia veriarvoja seurataan säännöllisesti. Väitöstutkimuksessa havaittiin, että seurantatutkimukseen osallistuneiden lasten ketoasidoosiriski oli selvästi vähentynyt taudin toteamishetkellä verrattuna lapsiin, jotka eivät olleet mukana seurantatutkimuksissa.
Viimeksi päivitetty: 14.6.2016