Kliinisten riskitekijöiden ja alkuraskauden merkkiaineiden merkitys raskausdiabeteksen kehittymiselle: Suomalainen raskausdiabetestutkimus (FinnGeDi)
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
Oulun yliopistollinen sairaala, luentosali 4
Väitöksen aihe
Kliinisten riskitekijöiden ja alkuraskauden merkkiaineiden merkitys raskausdiabeteksen kehittymiselle: Suomalainen raskausdiabetestutkimus (FinnGeDi)
Väittelijä
Lääketieteen lisensiaatti Sanna Mustaniemi
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Lääketieteellinen tiedekunta, Kliinisen lääketieteen tutkimusyksikkö
Oppiaine
Lääketiede, Naistentaudit ja synnytykset
Vastaväittäjä
Dosentti Eeva Ekholm, Naistentaudit ja synnytykset, Turun yliopistollinen keskussairaala
Kustos
Professori Marja Vääräsmäki, Oulun yliopisto; Naistentaudit ja synnytykset, Oulun yliopistollinen sairaala
Suomalainen raskausdiabetestutkimus (FinnGeDi) tuo esille uusia näkökulmia raskausdiabeteksen kehittymiseen vaikuttavista tekijöistä
LL Sanna Mustaniemen väitöstutkimuksessa selvitettiin raskausdiabeteksen kehittymiseen vaikuttavia tekijöitä Suomalaisen raskausdiabetestutkimuksen (FinnGeDi) aineistossa, johon kuului 1146 raskausdiabetekseen sairastunutta naista ja 1066 naista, joilla ei todettu raskausdiabetesta.
Raskausdiabetes on sokeriaineenvaihdunnan häiriö, joka todetaan Suomessa joka viidennellä synnyttäjällä. Sen riskitekijöitä ovat ylipaino ja lihavuus, korkea ikä sekä lähisukulaisen diabetes. Raskausdiabetekseen liittyy lisääntynyt riski raskaudenaikaisiin ongelmiin, kuten sikiön liikakasvuun, mutta myös äidin ja lapsen myöhempi riski sairastua tyypin 2 diabetekseen ja sydän- ja verisuonisairauksiin on lisääntynyt.
Väitöstutkimuksessa havaittiin, että lisääntymisikäisillä tavallinen hormonihäiriö, munasarjojen monirakkulaoireyhtymä (PCOS) on yleisempi raskausdiabetekseen sairastuneilla kuin heillä, joilla raskausdiabetesta ei todettu (10,7 % vs. 7,4%). PCOS ei kuitenkaan itsenäisesti lisännyt raskausdiabeteksen riskiä, sillä ero selittyi korkeamman iän ja ylipainon kautta.
Lisäksi havaittiin, että suositusten mukainen painonnousu raskauden aikana vähensi sikiön liikakasvua huolimatta muista riskitekijöistä, kuten raskausdiabeteksesta ja lihavuudesta. Tutkimustulos korostaa suositusten mukaisen painonnousun merkitystä tärkeänä suojaavana tekijänä, jolla voi vaikuttaa suotuisasti raskauden kulkuun.
Lisäksi on tärkeää ymmärtää laajemmin raskausdiabeteksen taustatekijöitä, jotta suuressa sairastumisriskissä olevat naiset voitaisiin tunnistaa nykyistä aiemmin. Sen vuoksi tutkimuksessa määritettiin odottajan alkuraskauden verinäytteistä merkkiaineita ja tutkittiin niiden yhteyttä raskausdiabeteksen kehittymiseen.
Matalampi sukupuolihormoneja sitovan globuliinin (SHBG) taso alkuraskaudessa oli yhteydessä etenkin varhain ilmaantuvaan raskausdiabetekseen ja korkeampi testosteronitaso puolestaan korkeampiin aterianjälkeisiin verensokeriarvoihin. Rasva-arvoista erityisesti suurempi triglyseridi- ja LDL- eli haitallisen kolesterolin pitoisuus ennustivat raskausdiabeksen kehittymistä. Näiden rasva-arvojen lisäksi tutkimuksessa määritettiin keramideja, joita ei ole aiemmin juurikaan tutkittu raskausaikana. Keramidin Cer(d18:1/24:0) suurempi pitoisuus ennusti itsenäisesti raskausdiabeteksen kehittymistä, mutta ei kuitenkaan tuonut lisähyötyä, kun odottajan kliiniset tekijät ja triglyseriditaso huomioitiin. Tulokset tuovat uutta lisätietoa ja osaltaan kuvaavat raskausdiabeteksen taustalla vaikuttavien aineenvaihdunnallisten muutosten laajuutta.
Raskausdiabetes on sokeriaineenvaihdunnan häiriö, joka todetaan Suomessa joka viidennellä synnyttäjällä. Sen riskitekijöitä ovat ylipaino ja lihavuus, korkea ikä sekä lähisukulaisen diabetes. Raskausdiabetekseen liittyy lisääntynyt riski raskaudenaikaisiin ongelmiin, kuten sikiön liikakasvuun, mutta myös äidin ja lapsen myöhempi riski sairastua tyypin 2 diabetekseen ja sydän- ja verisuonisairauksiin on lisääntynyt.
Väitöstutkimuksessa havaittiin, että lisääntymisikäisillä tavallinen hormonihäiriö, munasarjojen monirakkulaoireyhtymä (PCOS) on yleisempi raskausdiabetekseen sairastuneilla kuin heillä, joilla raskausdiabetesta ei todettu (10,7 % vs. 7,4%). PCOS ei kuitenkaan itsenäisesti lisännyt raskausdiabeteksen riskiä, sillä ero selittyi korkeamman iän ja ylipainon kautta.
Lisäksi havaittiin, että suositusten mukainen painonnousu raskauden aikana vähensi sikiön liikakasvua huolimatta muista riskitekijöistä, kuten raskausdiabeteksesta ja lihavuudesta. Tutkimustulos korostaa suositusten mukaisen painonnousun merkitystä tärkeänä suojaavana tekijänä, jolla voi vaikuttaa suotuisasti raskauden kulkuun.
Lisäksi on tärkeää ymmärtää laajemmin raskausdiabeteksen taustatekijöitä, jotta suuressa sairastumisriskissä olevat naiset voitaisiin tunnistaa nykyistä aiemmin. Sen vuoksi tutkimuksessa määritettiin odottajan alkuraskauden verinäytteistä merkkiaineita ja tutkittiin niiden yhteyttä raskausdiabeteksen kehittymiseen.
Matalampi sukupuolihormoneja sitovan globuliinin (SHBG) taso alkuraskaudessa oli yhteydessä etenkin varhain ilmaantuvaan raskausdiabetekseen ja korkeampi testosteronitaso puolestaan korkeampiin aterianjälkeisiin verensokeriarvoihin. Rasva-arvoista erityisesti suurempi triglyseridi- ja LDL- eli haitallisen kolesterolin pitoisuus ennustivat raskausdiabeksen kehittymistä. Näiden rasva-arvojen lisäksi tutkimuksessa määritettiin keramideja, joita ei ole aiemmin juurikaan tutkittu raskausaikana. Keramidin Cer(d18:1/24:0) suurempi pitoisuus ennusti itsenäisesti raskausdiabeteksen kehittymistä, mutta ei kuitenkaan tuonut lisähyötyä, kun odottajan kliiniset tekijät ja triglyseriditaso huomioitiin. Tulokset tuovat uutta lisätietoa ja osaltaan kuvaavat raskausdiabeteksen taustalla vaikuttavien aineenvaihdunnallisten muutosten laajuutta.
Viimeksi päivitetty: 12.9.2023