Kohti opiskelijalähtöistä, ei-ennalta ohjailevaa reflektiota opetusharjoittelun vertaisryhmäohjauksessa

Outi Tiaisen väitöstutkimus osoittaa, että opettajaksi opiskelevien omat havainnot opetusharjoittelussa ja niiden pohjalta viriävä pohdinta ovat keskeinen osa ammatillista oppimista. Tutkimus valottaa, kuinka opiskelijan reflektiivistä ajattelua voidaan tukea silloin, kun opiskelija toimii itse sen aloitteentekijänä ja käsittelee oman kehittymisensä kannalta keskeisiä kysymyksiä. Tutkimus nostaa esiin kollaboratiivisen vertaisryhmäohjauksen ja -mentoroinnin lupaavana menetelmänä opettajaksi oppimisen tukemisessa.

Aikaisemmassa tutkimuksessa opetusharjoittelijoiden reflektion tukemisessa on havaittu monenlaisia haasteita. Vaikka ohjauksella pyritään vahvistamaan opiskelijan omaa ajattelua, vaarana on, että mentorin rooli muuttuu liian hallitsevaksi. Ennalta ohjaileva ja liian tiukasti määritelty ohjausrakenne voi rajoittaa opiskelijan ammatillisen ajattelun kehittymistä. Pahimmillaan se ohittaa opiskelijan senhetkisen ymmärryksen opetustyöstä, jolloin opiskelija saattaa kokea oman ammatillisen pohdintansa toissijaiseksi. Tämä voi estää opettajan työssä välttämättömän henkilökohtaisen käyttötiedon kehittymistä sekä hidastaa kasvua reflektiiviseksi asiantuntijaksi ja elinikäiseksi oppijaksi.

Tutkimuksessa reflektio näyttäytyy henkilökohtaisena ja joustavana oppimisprosessina, joka etenee ilman ulkoapäin lukkoon lyötyjä sisältöjä. Kun prosessi rakentuu opiskelijan omista oppimistarpeista, reflektiosta muodostuu merkityksellistä. Tämä tukee suomalaisen ja kansainvälisen opettajankoulutuksen ydintavoitetta: ammatillista kasvua tutkimusperustaisesti toimivaksi asiantuntijaksi.

Tutkimuksessa sovellettiin tapaustutkimuksen (case study) lähestymistapaa, ja sen aineisto koostui opetusharjoittelun vertaisryhmäohjaustilanteista. Ohjauksen tukena hyödynnettiin opiskelijoiden oppituntien videotallenteita. Reflektio toteutettiin ei-ennaltaohjailevasti, eli opiskelijat valitsivat itse videoilta ne itselleen merkitykselliset tilanteet ja ilmiöt, joita he halusivat analysoida yhdessä vertaistensa ja mentorinsa kanssa.

Yhdessä jaettu kollaboratiivinen reflektio mahdollisti syvällisen asioiden pureskelun ja ymmärryksen laajentamisen. Vertaistuki ja ryhmän yhteinen pohdinta muodostivat oppimisympäristön, joka tuki jokaisen opiskelijan yksilöllistä oppimispolkua. Samalla perinteinen ohjaajahierarkia madaltui, sillä myös mentori osallistui keskusteluun vertaisena, mikä teki oppimisesta vastavuoroista.

Väitöstutkimus osallistuu ajankohtaiseen kansainväliseen keskusteluun opettajankoulutuksen mentoroinnista ja reflektiosta. Se laajentaa teoreettista ja käytännön ymmärrystä siitä, miten reflektioprosessi etenee ja miten sitä voidaan tarkoituksenmukaisesti tukea ohjauksen aikana. Tutkimus esittelee toimivan vaihtoehdon perinteisille ohjausmalleille korostamalla ei-ennaltaohjailevan, opiskelijalähtöisen ja vertaisryhmäpohjaisen toiminnan hyötyjä.

Tulokset osoittavat, että opettajankoulutuksessa on välttämätöntä tietoisesti rakentaa opiskelijalähtöisiä ohjaustilanteita ja mentorointikäytänteitä. Ohjaajan ja mentorin rooli on kriittinen siinä, miten harjoittelukokemuksia vaalitaan ja miten opiskelijoita autetaan muodostamaan sellaista pedagogista käyttötietoa, joka on siirrettävissä välittömästi käytännön opetustyöhön.