Kollageeni XVII -autovasta-aineet ihokeliakiapotilailla ja gliptiinilääkitystä käyttävillä diabeetikoilla ja vildagliptiinin vaikutus hiiren ihon proteomiin
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
OYS luentosali 9 (Kajaanintie 50)
Väitöksen aihe
Kollageeni XVII -autovasta-aineet ihokeliakiapotilailla ja gliptiinilääkitystä käyttävillä diabeetikoilla ja vildagliptiinin vaikutus hiiren ihon proteomiin
Väittelijä
Filosofian maisteri Antti Nätynki
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Lääketieteellinen tiedekunta, Lääketieteellisen tutkimuksen keskus, Kliinisen lääketieteen tutkimusyksikkö
Oppiaine
Lääketiede
Vastaväittäjä
Professori Juha Peltonen, Turun yliopisto
Kustos
Professori Kaisa Tasanen-Määttä, Oulun yliopisto, Oulun yliopistollinen sairaala
Tyypin XVII kollageenin autovasta-aineet ihokeliakiapotilailla ja gliptiinilääkitystä käyttävillä diabetespotilailla ja gliptiinilääkityksen vaikutus hiiren ihon proteiinien ilmentymiseen
Rakkulainen pemfigoidi on yleisin subepidermaalinen ihon autoimmuunirakkulatauti, jota esiintyy lähinnä iäkkäillä. Tautiin liittyy alentunut elämänlaatu ja lisääntynyt kuolleisuus. Tyypillisiä oireita ovat voimakas kutina ja kiinteät rakkulat eri puolilla kehoa.
Pemfigoidi on harvinainen (esiintyvyys n. 3,4/100 000) mutta sen ilmaantuvuus on noussut 2000-luvun aikana Suomessa ja muissa länsimaissa. Tätä selittää väestön ikääntymisen lisäksi mm. pemfigoidille altistavien sairauksien ja lääkkeiden käytön lisääntyminen. Etenkin tyypin 2 diabeteksen hoitoon käytettävien gliptiinien (dipeptidyylipeptidaasi-4 (DPP-4) estäjien) ja ihokeliakia-sairauden on osoitettu merkittävästi nostavan sairastumisriskiä.
Pemfigoidissa elimistö muodostaa vasta-aineita ihon tyvikalvon rakenneproteiini kollageeni XVII:ää (BP180) kohtaan, minkä ajatellaan johtavan oireiluun. Syytä näiden autovasta-aineiden muodostumiselle ei tunneta.
Tutkimuksen tavoitteena oli lisätä ymmärrystä pemfigoidin tautimekanismeista. Väitöskirjassa tutkittiin erilaisilla molekyylibiologisilla menetelmillä keliakiaa, ihokeliakiaa tai tyypin 2 diabetesta sairastavien potilaiden verestä BP180 vasta-aineiden esiintyvyyttä ja mitä BP180 osia vasta-aineet tunnistivat. Lisäksi selvitettiin ihokeliakialle tyypillisten transglutaminaasi vasta-aineiden esiintyvyyttä pemfigoidipotilailla ja tärkeän DPP-4 entsyymin kohteen stroomasoluperäinen tekijä 1:n (SDF-1) pitoisuuksia. Lisäksi tutkittiin vildagliptiinin vaikutusta hiiren ihoon ja ihon proteiinien ilmentymiseen.
Tutkimuksen päälöydöksenä oli, että BP180 autovasta-aineiden esiintyvyys oli matala ihokeliakiaa tai tyypin 2 diabetesta sairastavien keskuudessa. Vuosikymmenenkään mittainen sitagliptiinin käyttö ei näkynyt lisääntyneenä vasta-aineiden esiintymisenä tai iho-oireiluna tutkimuspopulaatiossa, jonka keski-ikä oli noin 67 vuotta. Kuitenkin vasta-aineiden osoitettiin tunnistavan pemfigoidissa epätyypillisiä BP180 solunulkoisia osia. Tutkimuksen perusteella gliptiinien käyttö ei yksinään lisännyt pemfigoidin riskiä alle 70-vuotiailla diabetesta sairastavilla.
Tutkimuksessa havaittiin SDF-1 pitoisuuksien lasku gliptiinejä käyttävillä sekä pemfigoidia sairastavilla ja iäkkäillä verrokeilla.
Vaikka vildagliptiinialtistus ei aiheuttanut hiirillä iho-oireita, niiden ihossa nähtiin muutoksia 165 proteiinin suhteellisissa määrissä, joista useat liittyivät solun tukirangan järjestymiseen. Nämä löydökset toimivat pohjana jatkotutkimuksille.
Pemfigoidi on harvinainen (esiintyvyys n. 3,4/100 000) mutta sen ilmaantuvuus on noussut 2000-luvun aikana Suomessa ja muissa länsimaissa. Tätä selittää väestön ikääntymisen lisäksi mm. pemfigoidille altistavien sairauksien ja lääkkeiden käytön lisääntyminen. Etenkin tyypin 2 diabeteksen hoitoon käytettävien gliptiinien (dipeptidyylipeptidaasi-4 (DPP-4) estäjien) ja ihokeliakia-sairauden on osoitettu merkittävästi nostavan sairastumisriskiä.
Pemfigoidissa elimistö muodostaa vasta-aineita ihon tyvikalvon rakenneproteiini kollageeni XVII:ää (BP180) kohtaan, minkä ajatellaan johtavan oireiluun. Syytä näiden autovasta-aineiden muodostumiselle ei tunneta.
Tutkimuksen tavoitteena oli lisätä ymmärrystä pemfigoidin tautimekanismeista. Väitöskirjassa tutkittiin erilaisilla molekyylibiologisilla menetelmillä keliakiaa, ihokeliakiaa tai tyypin 2 diabetesta sairastavien potilaiden verestä BP180 vasta-aineiden esiintyvyyttä ja mitä BP180 osia vasta-aineet tunnistivat. Lisäksi selvitettiin ihokeliakialle tyypillisten transglutaminaasi vasta-aineiden esiintyvyyttä pemfigoidipotilailla ja tärkeän DPP-4 entsyymin kohteen stroomasoluperäinen tekijä 1:n (SDF-1) pitoisuuksia. Lisäksi tutkittiin vildagliptiinin vaikutusta hiiren ihoon ja ihon proteiinien ilmentymiseen.
Tutkimuksen päälöydöksenä oli, että BP180 autovasta-aineiden esiintyvyys oli matala ihokeliakiaa tai tyypin 2 diabetesta sairastavien keskuudessa. Vuosikymmenenkään mittainen sitagliptiinin käyttö ei näkynyt lisääntyneenä vasta-aineiden esiintymisenä tai iho-oireiluna tutkimuspopulaatiossa, jonka keski-ikä oli noin 67 vuotta. Kuitenkin vasta-aineiden osoitettiin tunnistavan pemfigoidissa epätyypillisiä BP180 solunulkoisia osia. Tutkimuksen perusteella gliptiinien käyttö ei yksinään lisännyt pemfigoidin riskiä alle 70-vuotiailla diabetesta sairastavilla.
Tutkimuksessa havaittiin SDF-1 pitoisuuksien lasku gliptiinejä käyttävillä sekä pemfigoidia sairastavilla ja iäkkäillä verrokeilla.
Vaikka vildagliptiinialtistus ei aiheuttanut hiirillä iho-oireita, niiden ihossa nähtiin muutoksia 165 proteiinin suhteellisissa määrissä, joista useat liittyivät solun tukirangan järjestymiseen. Nämä löydökset toimivat pohjana jatkotutkimuksille.
Viimeksi päivitetty: 18.3.2024