Kraniosynostoosien hoito

Väitöstilaisuuden tiedot

Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika

Väitöstilaisuuden paikka

Oulun yliopistollinen sairaala, luentosali 12

Väitöksen aihe

Kraniosynostoosien hoito

Väittelijä

Lääketieteen lisensiaatti Niina Salokorpi

Tiedekunta ja yksikkö

Oulun yliopiston tutkijakoulu, Lääketieteellinen tiedekunta, Kliinisen lääketieteen laitos, Oulun yliopisto

Oppiaine

Paediatric neurosurgery

Vastaväittäjä

Dosentti Junnu Leikola, Helsingin yliopistollinen sairaala ja Helsingin yliopisto, Helsinki

Kustos

Professori Willy Serlo, Oulun yliopistollinen sairaala ja Oulun yliopisto, Oulu

Lisää tapahtuma kalenteriin

Kallon saumojen luutumishäiriöiden hoito

Väitöstutkimuksessa selvitettiin kallon saumojen ennenaikaisen luutumisen (kraniosynostoosi) leikkausmenetelmien tehokkuutta ja turvallisuutta sekä leikkaushoidon pitkäaikaisia tuloksia. Vastasyntyneen kallo koostuu useista löyhästi toisiinsa kiinnittyvistä luista. Jos yksittäiset kallon luut luutuvat toisiinsa ennenaikaisesti, pää kasvaa epämuotoiseksi eikä aivoille riitä tilaa kasvaa. Kraniosynostoosien esiintyvyys on arviolta yksi 1000 elävänä syntynyttä lasta kohden.

Leikkausmenetelmä, jossa epämuotoinen kallo uudelleen muotoillaan ja luiset osat kiinnitetään toisiinsa kallon sisäpuolelle asennettavilla ja kudokseen hajoavilla levyillä oli tehokas ja luotettava. Jälkitarkastuksessa tulos arvioitiin erinomaiseksi tai hyväksi 96 %:lla tapauksista. Leikkaushoitoa vaativia ongelmia tai komplikaatioita esiintyi harvoin eikä pysyvää haittaa jäänyt kellekään.

Saumojen ennenaikaisesta luutumisesta johtuvaa kallon tilavuuden alenemaa hoidettiin venytyshoidolla. Menetelmällä saavutettiin keskimäärin 25 %:n lisääntyminen tilavuudessa. Menetelmä soveltuukin erityisen hyvin potilaille, joilla tarvitaan suuri tilavuuden lisääntyminen.

Leikkaustekniikkaan ei liittynyt merkittäviä komplikaatioita. Tulosta arvioitiin myös kolmiulotteisella valokuvauksella, joka perinteisistä seurantamenetelmistä poiketen ei altista potilasta ionisoivalle säteilylle. 3 D valokuvaus osoittautui käyttökelpoiseksi seurantamenetelmäksi.

Venytyshoitoa varten kallon pintaan kiinnitettävät venytyslaitteet tulee asettaa yhdensuuntaisesti, ja se on teknisesti haasteellista. Väitöstyössä kehitettiin täysin uusi kirurginen instrumentti, jolla venyttimet voidaan luotettavammin asetella samansuuntaisiksi. Uusi tekniikka ehkäisee mekaanisia ongelmia, joita on aiemmin ilmennyt venytyksen edetessä.

Yleisin kallon epämuodostuma on ns. venekallo, jossa pää kasvaa kapeaksi ja pitkänomaiseksi. Venekallopotilaiden pitkäaikaiset tulokset ovat olleet huonosti tunnettuja. Väitöstutkimuksessa saatiin uutta tietoa venekalloleikkausten pitkän ajan tuloksista. Tulokset olivat rohkaisevia: keskimäärin 26 vuoden seuranta-ajan jälkeen potilaiden tyytyväisyys omaan ulkonäköönsä oli samankaltainen kuin vertailuhenkilöillä. Potilaiden taloudellinen ja sosiaalinen tilanne kuten koulutus, asumismuoto, työllistyminen ja siviilisääty eivät eronneet ikä- ja sukupuolivakioitujen vertailuhenkilöiden tilanteesta. Yleisessä terveydentilassa, päänsärkyjen esiintymisessä ja mielenterveysongelmissa ei ollut myöskään eroa.

Tutkimus antaa tärkeää tietoa käytössä olevista leikkausmenetelmistä ja tarjoaa lähtökohdat tutkittujen menetelmien edelleen kehittämiselle ja uusien sovellusmahdollisuuksien etsimiselle.
Viimeksi päivitetty: 3.11.2017