Kun mielet kietoutuvat. Yhteistoiminnallisen tiedonrakentamisen ja oppimisen ryhmätasoisen säätelyn vuorovaikutus tietokoneavusteisessa yhteisöllisessä oppimisessa
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
Oulun Puhelin -sali (L5)
Väitöksen aihe
Kun mielet kietoutuvat. Yhteistoiminnallisen tiedonrakentamisen ja oppimisen ryhmätasoisen säätelyn vuorovaikutus tietokoneavusteisessa yhteisöllisessä oppimisessa
Väittelijä
Kasvatustieteen maisteri Kateryna Zabolotna
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunta, Oppiminen ja oppimisprosessit
Oppiaine
Kasvatustiede
Vastaväittäjä
Professori Ulrike Cress, Tübingenin yliopisto
Kustos
Professori Hanna Järvenoja, Oulun yliopisto
Yhteistoiminnallisen oppimisen prosessit muotoutuvat tehtävien suunnittelun kautta ja ilmenevät jaettuina psyko-fysiologisina käyttäytymismalleina
Yhteistoiminnallinen oppiminen on laajalti tunnistettu tehokkaaksi tavaksi tukea oppilaiden ymmärtämistä ja ongelmanratkaisua. Se perustuu oppilaiden kykyyn neuvotella ja käsitellä erimielisyyksiä sekä rakentaa yhdessä uutta tietoa tai päivittää olemassa olevaa tietoa sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta. Yhdessä oppiminen on kuitenkin kognitiivisesti, emotionaalisesti ja motivationaalisesti vaativaa. Tuottava yhteistyö ei synny itsestään, vaan se edellyttää sekä hyvin suunniteltuja tehtäviä että oppimisen säätelyä ryhmätasolla. Ryhmätasoinen säätely mahdollistaa sen, että oppijat voivat yhdessä hallita oppimiseen liittyviä haasteita, koordinoida ajatteluaan ja ylläpitää sitoutumista ryhmän yhteiseen työskentelyyn.
Tässä väitöskirjassa tarkastellaan, miten yhteistoiminnallinen tiedonrakentaminen ja oppimisen ryhmätasoinen säätely kietoutuvat toisiinsa yhteistoiminnallisessa oppimisessa. Erityisesti tutkimuksessa selvitetään, miten nämä prosessit kehittyvät suhteessa toisiinsa erilaisissa oppimistilanteissa ja miten tehtävän suunnittelu muokkaa niiden (yhteis)esiintymistä ja laatua.
Väitöskirja koostuu kolmesta osatutkimuksesta, jotka perustuvat kahteen empiiriseen aineistoon. Ensimmäisessä aineistossa kahdeksasluokkalaiset oppilaat työskentelivät pienryhmissä fysiikan käsitteellistä piirtämistehtävää parissa. Toisessa aineistossa yhdeksäsluokkalaiset oppilaat työskentelivät kädentaitoja vaativassa tehtävässä, jossa he rakensivat robottikäden geneeristen taitojen kehittämistä tukevassa oppimistehtävässä. Oppilaiden vuorovaikutusta analysoitiin prosessiorientoituneella lähestymistavalla, jossa yksityiskohtaista videoanalyysia täydennettiin puhe- ja fysiologisen datan analyysillä.
Tulokset osoittavat, että tiedonrakentamisen ja oppimisen säätelyn välinen suhde on dynaaminen ja kontekstisidonnainen. Oppimisen säätely nousi usein esiin tilanteissa, joissa oppilaat kohtasivat kognitiivisia ristiriitoja tai sosioemotionaalisia jännitteitä, jotka liittyivät joko tehtävän vaatimuksiin tai yhteisen ymmärryksen rakentamiseen. Tehtävän suunnittelulla oli keskeinen rooli siinä, milloin ja miten säätely ja tiedonrakentaminen ilmenivät sekä siinä, kuinka syvällisesti oppilaat osallistuivat yhteistoiminnalliseen oppimiseen.
Menetelmällisesti väitöskirja osoittaa, että video-, puhe- ja fysiologisen datan yhdistäminen mahdollistaa sekä havaittavien vuorovaikutuskäyttäytymisten että vähemmän näkyvien psyko-fysiologisten reaktioiden tarkastelun. Näiden avulla voidaan saada syvempää ymmärrystä siitä, miten oppijat sopeutuvat toisiinsa, koordinoivat toimintaansa ja reagoivat toistensa toimintaan yhteistoiminnallisessa oppimisessa.
Kokonaisuudessaan väitöskirja syventää ymmärrystä siitä, miten yhteistoiminnallinen oppiminen rakentuu vuorovaikutuksen, oppimisen säätelyn ja tehtävän suunnittelun yhteispelinä. Opetuskäytännön näkökulmasta tulokset korostavat sellaisten yhteistoiminnallisten tehtävien merkitystä, jotka tukevat paitsi kognitiivista oppimista myös ryhmätyöskentelyn emotionaalisia ja motivationaalisia ulottuvuuksia. Lisäksi tulokset tarjoavat näkökulmia sellaisten tukivälineiden ja ohjausrakenteiden kehittämiseen, jotka tukevat oppijoita paremmin yhteistoiminnallisen oppimisen aikana.
Tässä väitöskirjassa tarkastellaan, miten yhteistoiminnallinen tiedonrakentaminen ja oppimisen ryhmätasoinen säätely kietoutuvat toisiinsa yhteistoiminnallisessa oppimisessa. Erityisesti tutkimuksessa selvitetään, miten nämä prosessit kehittyvät suhteessa toisiinsa erilaisissa oppimistilanteissa ja miten tehtävän suunnittelu muokkaa niiden (yhteis)esiintymistä ja laatua.
Väitöskirja koostuu kolmesta osatutkimuksesta, jotka perustuvat kahteen empiiriseen aineistoon. Ensimmäisessä aineistossa kahdeksasluokkalaiset oppilaat työskentelivät pienryhmissä fysiikan käsitteellistä piirtämistehtävää parissa. Toisessa aineistossa yhdeksäsluokkalaiset oppilaat työskentelivät kädentaitoja vaativassa tehtävässä, jossa he rakensivat robottikäden geneeristen taitojen kehittämistä tukevassa oppimistehtävässä. Oppilaiden vuorovaikutusta analysoitiin prosessiorientoituneella lähestymistavalla, jossa yksityiskohtaista videoanalyysia täydennettiin puhe- ja fysiologisen datan analyysillä.
Tulokset osoittavat, että tiedonrakentamisen ja oppimisen säätelyn välinen suhde on dynaaminen ja kontekstisidonnainen. Oppimisen säätely nousi usein esiin tilanteissa, joissa oppilaat kohtasivat kognitiivisia ristiriitoja tai sosioemotionaalisia jännitteitä, jotka liittyivät joko tehtävän vaatimuksiin tai yhteisen ymmärryksen rakentamiseen. Tehtävän suunnittelulla oli keskeinen rooli siinä, milloin ja miten säätely ja tiedonrakentaminen ilmenivät sekä siinä, kuinka syvällisesti oppilaat osallistuivat yhteistoiminnalliseen oppimiseen.
Menetelmällisesti väitöskirja osoittaa, että video-, puhe- ja fysiologisen datan yhdistäminen mahdollistaa sekä havaittavien vuorovaikutuskäyttäytymisten että vähemmän näkyvien psyko-fysiologisten reaktioiden tarkastelun. Näiden avulla voidaan saada syvempää ymmärrystä siitä, miten oppijat sopeutuvat toisiinsa, koordinoivat toimintaansa ja reagoivat toistensa toimintaan yhteistoiminnallisessa oppimisessa.
Kokonaisuudessaan väitöskirja syventää ymmärrystä siitä, miten yhteistoiminnallinen oppiminen rakentuu vuorovaikutuksen, oppimisen säätelyn ja tehtävän suunnittelun yhteispelinä. Opetuskäytännön näkökulmasta tulokset korostavat sellaisten yhteistoiminnallisten tehtävien merkitystä, jotka tukevat paitsi kognitiivista oppimista myös ryhmätyöskentelyn emotionaalisia ja motivationaalisia ulottuvuuksia. Lisäksi tulokset tarjoavat näkökulmia sellaisten tukivälineiden ja ohjausrakenteiden kehittämiseen, jotka tukevat oppijoita paremmin yhteistoiminnallisen oppimisen aikana.
Luotu 24.1.2026 | Muokattu 26.1.2026