Kuormituksen jälkeinen verenpaineen säätely. Verenkiertoelimistön yksilölliset vasteet akuuttiin kuormitukseen

Elintavoilla, erityisesti liikunnalla, voidaan tehokkaasti ennaltaehkäistä kohonnutta verenpainetta. Kestävyystyyppistä liikuntaa suositellaan päivittäin tehtäväksi osana verenpaineen hallintaa. Kaikille liikunta ei kuitenkaan vaikuta samalla tavoin: osalla ihmisistä verenpaine voi kuormituksen jälkeen jopa nousta liikuntaa edeltänyttä lepotasoa korkeammaksi. Oulun yliopistossa tehdyssä väitöstutkimuksessa selvitettiin, miten yksilölliset tekijät, kuten lihassolujakauma, ovat yhteydessä liikunnan jälkeisiin verenpainevasteisiin terveillä koehenkilöillä. Tutkimus osoittaa, että kuormituksen jälkeinen verenpaineen säätely on vahvasti yksilöllinen ilmiö, johon vaikuttavat useat fysiologiset mekanismit.

Kolmesta osatyöstä koostuvan väitöskirjan keskeiset tulokset osoittavat, että 1) liikunnan jälkeinen verenpainevaste on yksilöllisesti hyvin toistettavissa, vaikka taustalla vaikuttavat säätelymekanismit vaihtelevat, 2) intervallityyppisen kuormituksen jälkeinen systolisen verenpaineen muutos oli yhteydessä lihassolujakaumaan: henkilöillä, joilla oli enemmän nopeita lihassoluja, systolisen verenpaine lasku oli korostuneempi lepotasoon verrattuna. Tutkimuksen perusteella kuormituksen jälkeinen verenpaineen säätely on vahvasti yksilöllistä. Verenpainetta säätelevät mekanismit vaihtelevat paitsi yksilöiden, myös erilaisten kuormitustyyppien välillä. Tutkimus antaa viitteitä siihen, että jatkossa yksilöllisiä fysiologisia ominaisuuksia tulisi huomioida tarkemmin sekä liikuntasuosituksissa että kohonneen verenpaineen elintapahoidossa.