Kyröläisten juuret: nimistöhistoriallinen tutkimus Kyrönjokilaakson asutuksesta keskiajalta 1600-luvulle

Etelä-Pohjanmaan Kyrönjokilaakson nimistöhistoriallinen tutkimus osoittaa, että alueen nykyisen asutuksen juuret ulottuvat kauas esihistorialliselle ajalle. Alueen vanhimmassa nimistössä erottuu vahva omaperäinen kerrostuma. Tämä viittaa siihen, ettei alue ole koskaan autioitunut kokonaan, vaan uutta väestöä ja vaikutteita on tullut aina vanhan väestöpohjan päälle.

Tutkimuksen perusteella Kyrönjokilaakson vanhin tunnistettava nimistön kerrostuma on suomenkielinen. Alueen vanhimpien kylien ja talojen nimistä löytyy kuitenkin paljon germaanisia, skandinaavisia ja saksalaisia aineksia, jotka ovat jäänteitä kyröläisten laajoista ja hyvin vanhoista yhteyksistä koko Itämeren piirissä. Nimistön perusteella kyröläisillä on ollut yhteyksiä myös kaikkialle nykyisen Suomen alueelle. Vahvimmat yhteydet ovat olleet Ylä-Satakuntaan.

FL Matti Leiviskä tutkii väitöskirjatyössään Kyrönjokilaakson asutushistoriaa vanhimpien asiakirjalähteiden ja alueen nimistön avulla keskiajalta 1600-luvulle ulottuvalla ajanjaksolla. Vanhojen veroluetteloiden perusteella alueella oli jo 1540-luvulla vahva ja vakiintunut asutus, jonka syntyvaiheita Leiviskä pyrkii takautuvasti selittämään. Asiakirjoissa esiintyviä Kyrönjokilaakson vanhimpia kylän- ja talonnimiä sekä henkilönnimiä Leiviskä tutkii nimistöntutkimuksen menetelmillä ja etsii niille vastineita koko suomalaisen kielialueen nimistöstä.

– Kyrönjokilaakso muodosti jo esihistoriallisella ajalla nykyisen Etelä-Pohjanmaan maakunnan ydinalueen. Rautakaudella siellä oli koko Suomen mittakaavassa harvinaisen voimakas ja rikas asutuskeskittymä. Viikinkiajan alussa Kyrönjokilaakson asutus näyttäisi kuitenkin hiipuneen. Arkeologisten löytöjen vähäisyyden vuoksi on jopa epäilty, että alue autioitui kokonaan 800-luvun kuluessa. Yksi Suomen asutushistorian kiistellyimpiä kysymyksiä on pitkään ollut se, onko asutus jatkunut Kyrönjokilaaksossa katkeamatta esihistorialliselta ajalta lähtien vai asutettiinko alue kokonaan uudelleen keskiajan kuluessa. Uudet tutkimustulokset viittaavat asutuksen jatkuvuuteen, Leiviskä kertoo.

Kyrönjokilaakson nimistöhistoriallinen tutkimus osoittaa, että nimistöä tutkimalla voidaan saada uutta tietoa alueen varhaisesta asutuksesta, väestöliikkeistä ja kontakteista. Samoja tutkimusmenetelmiä olisi mahdollista hyödyntää laajemminkin asutushistorian tutkimisessa. Tiedot nykyisen Suomen alueen varhaisesta väestö- ja asutushistoriasta ovat edelleen monin paikoin hyvin puutteellisia. Asiakirjalähteitä on 1540-lukua edeltävältä ajalta vähän eikä arkeologista aineistoakaan ole riittävästi. Nimistöntutkimuksen avulla uutta tietoa on mahdollista saada, koska paikannimiä on saatavissa kattavasti ja runsaasti koko maasta.

Tutkimus julkaistaan Pohjois-Suomen Historiallisen Yhdistyksen Studia Historica Septentrionalia -sarjan numerossa 87 (ISSN 0356-8199, ISBN 978-952-9887-71-9).