Lannerangan välimuotonikamat: esiintyvyys, niihin liittyvät rappeumamuutokset, ja yhteys alaselkäkipuun suomalaisessa väestössä.
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
Oulun yliopistollinen sairaala, luentosali 7
Väitöksen aihe
Lannerangan välimuotonikamat: esiintyvyys, niihin liittyvät rappeumamuutokset, ja yhteys alaselkäkipuun suomalaisessa väestössä.
Väittelijä
lääketieteen lisensiaatti Jaakko Hanhivaara
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Lääketieteellinen tiedekunta, Medical Research Center Oulu
Oppiaine
lääketiede
Vastaväittäjä
professori Frank Roemer, Erlangen-Nürnbergin yliopisto, Saksa.
Kustos
dosentti Mika Nevalainen, Oulun yliopisto
Lannerangan välimuotonikamat: esiintyvyys, niihin liittyvät rappeumamuutokset, ja yhteys alaselkäkipuun suomalaisessa väestössä.
Lannerangan välimuotonikama on yleinen selän anatominen poikkeama. Välimuotonikamia on useita eri tyyppejä, ja ne luokitellaan käyttäen Castellvi-luokitusta. Välimuotonikama muuttaa selän biomekaanisia ominaisuuksia altistaen lannerangan rappeumamuutoksille. Lannerangan rappeumamuutosten tiedetään olevan yleisempiä alaselkäkivusta kärsivillä henkilöillä kuin oireettomilla henkilöillä. Välimuotonikamien yhteys alaselkäkipuun on ollut kiistelty, mutta viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet positiivisen yhteyden kipuun. Välimuotonikamat voivat aiheuttaa kipua mm. rappeumamuutosten kautta.
Väitöskirjan keskeisimmät tavoitteet olivat selvittää välimuotonikamien yleisyyttä suomalaisessa väestössä sekä tutkia välimuotonikamien yhteyttä lannerangan rappeumamuutoksiin ja alaselkäkipuun. Potilasaineisto koottiin Oulun yliopistollisessa sairaalassa kuvatuista potilaista ja myös Pohjois-Suomen Syntymäkohortti 1966:n lannerangan magneettikuvaustutkimuksia hyödynnettiin tässä väitöskirjassa.
Välimuotonikamien yleisyys kahdessa, erillisessä suomalaisessa tutkimusväestössä oli 29 % ja 21 %. Castellvi-tyyppien II-IV välimuotonikamat olivat yhteydessä lisääntyneisiin rappeumamuutoksiin, ja Castellvi-tyypin III välimuotonikama oli yhteydessä pitkittyneeseen alaselkäkipuun. Tämän väitöskirjan tutkimustulokset voivat auttaa alaselkäkivusta kärsivien välimuotonikamapotilaiden hoidossa.
Väitöskirjan keskeisimmät tavoitteet olivat selvittää välimuotonikamien yleisyyttä suomalaisessa väestössä sekä tutkia välimuotonikamien yhteyttä lannerangan rappeumamuutoksiin ja alaselkäkipuun. Potilasaineisto koottiin Oulun yliopistollisessa sairaalassa kuvatuista potilaista ja myös Pohjois-Suomen Syntymäkohortti 1966:n lannerangan magneettikuvaustutkimuksia hyödynnettiin tässä väitöskirjassa.
Välimuotonikamien yleisyys kahdessa, erillisessä suomalaisessa tutkimusväestössä oli 29 % ja 21 %. Castellvi-tyyppien II-IV välimuotonikamat olivat yhteydessä lisääntyneisiin rappeumamuutoksiin, ja Castellvi-tyypin III välimuotonikama oli yhteydessä pitkittyneeseen alaselkäkipuun. Tämän väitöskirjan tutkimustulokset voivat auttaa alaselkäkivusta kärsivien välimuotonikamapotilaiden hoidossa.
Viimeksi päivitetty: 8.1.2024