Lanneselkäkirurgian tulokset ja niihin vaikuttavat tekijät työikäisillä
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
Luentosali 1, Oulun yliopistollinen sairaala
Väitöksen aihe
Lanneselkäkirurgian tulokset ja niihin vaikuttavat tekijät työikäisillä
Väittelijä
LL Voitto Järvimäki
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Lääketieteellinen tiedekunta, Anestesiologia
Oppiaine
lääketiede
Vastaväittäjä
Dosentti Kankaanpää Markku, Fysiatria / TAYS
Kustos
Dosentti, professori Alahuhta Seppo, Oulun yliopisto
Lanneselkäkirurgian tulokset ja niihin vaikuttavat tekijät työikäisillä
Tutkimuksen tarkoitus oli arvioida tuloksia lannerangan kirurgiassa ja kartoittaa tekijöitä, jotka vaikuttavat leikkaustulokseen.
Seurantakysely, Beckin depressiokysely (BDI), SF-36 elämänlaatukysely ja Oswestry toimintakykykysely (ODI) lähetettiin työikäisille Oulun yliopistollisessa sairaalassa kesäkuussa 2005 – maaliskuussa 2008 alaselkäleikatuille potilaille. Beckin masennusasteikolla yli 10 luokiteltiin ei-melankolisesti masentuneisiin (NmDS) ja melankolisesti masentuneisiin (MDS). Mahdolliset takajuostestimulaatio (TJS) ehdokkaat haastateltiin puhelimitse. Postikysely lähetettiin 814 potilaalle, joista 537 (66 %) vastasi. Näistä 361:lle tehtiin välilevytyräleikkaus, 85:lle stabiloiva leikkaus ja 91:lle juurikanavan avarrusleikkaus.
Välilevytyräleikatuilla kipu oli lievempää, harvemmin esiintyvää, toiminnallinen haitta vähäisempää ja elämänlaatu parempaa verrattuna potilaisiin, joille tehtiin vaativampi stabiloiva tai juurikanavan avarrusleikkaus. Kaikkiaan näistä 213 potilaalla oli masennusoireita (DS, BDI yli 10) ja nämä luokiteltiin edelleen ei -melankolisesti masentuneet (NmDS n =153) ja melankolisesti masentuneet ( MDS n =60) alaryhmiin. Toimintakyky erottui masennuksen eri alatyyppien välillä: ei-masentuneilla potilailla se oli minimaallinen, ei-melankolisesti masentuneilla potilailla kohtuullinen ja melankolisesti masentuneilla potilailla vaikea toiminnallinen haitta. Kipua oli useammin ja voimakkaampana masennuspotilailla. Erityisesti melankolisesti masentuneet potilaat kärsivät kivuista, käyttivät enemmän kipulääkkeitä ja hyötyivät niistä vähemmän.
Välilevytyräleikatut luokiteltiin painoindeksin (BMI) pohjalta normaaleihin, ylipainoisiin ja lihaviin. Ylipainoiset ja lihavat lihoivat seuranta-aikana. Lihavilla potilailla oli enemmän masennusta ja huonompi toiminnallinen tulos verrattuna normaaleihin ja ylipainoisiin.
Koko tutkimusryhmässä (n=814) 21 potilasta oli saanut takajuostestimulaattorin (TJS). Yksitoista vastaajaa sai TJS:n kyselytutkimuksen jälkeen. TJS:n saaneilla oli päivittäistä tai jatkuvaa, kovempaa ja pääasiassa jalkaa säteilevää kipua. Kipu aiheutti enemmän toiminnallista haittaa, enemmän masennusta ja nämä saivat vähemmän apua kipulääkityksestä. Aika leikkauksen ja TJS:n asennuksen välillä oli pitkä. Puhelinhaastattelun avulla saatu tieto osoittaa, ettei TJS-hoitoa tarjottu kaikille potentiaalisille hyötyjille.
Yhteenvetona voidaan todeta, että välilevytyräleikkauksen jälkeen tulos oli hyvä ja vaativampien stabiloivan ja juurikanavan avarrusleikkauksen jälkeen heikompi. Masennus, etenkin melankolinen masennus ja lihavuus korostuivat huonommin toipuneissa. TJS-hoitoa käytettiin vain vaikeimmille tapauksille ja odotusajat olivat pitkät.
Seurantakysely, Beckin depressiokysely (BDI), SF-36 elämänlaatukysely ja Oswestry toimintakykykysely (ODI) lähetettiin työikäisille Oulun yliopistollisessa sairaalassa kesäkuussa 2005 – maaliskuussa 2008 alaselkäleikatuille potilaille. Beckin masennusasteikolla yli 10 luokiteltiin ei-melankolisesti masentuneisiin (NmDS) ja melankolisesti masentuneisiin (MDS). Mahdolliset takajuostestimulaatio (TJS) ehdokkaat haastateltiin puhelimitse. Postikysely lähetettiin 814 potilaalle, joista 537 (66 %) vastasi. Näistä 361:lle tehtiin välilevytyräleikkaus, 85:lle stabiloiva leikkaus ja 91:lle juurikanavan avarrusleikkaus.
Välilevytyräleikatuilla kipu oli lievempää, harvemmin esiintyvää, toiminnallinen haitta vähäisempää ja elämänlaatu parempaa verrattuna potilaisiin, joille tehtiin vaativampi stabiloiva tai juurikanavan avarrusleikkaus. Kaikkiaan näistä 213 potilaalla oli masennusoireita (DS, BDI yli 10) ja nämä luokiteltiin edelleen ei -melankolisesti masentuneet (NmDS n =153) ja melankolisesti masentuneet ( MDS n =60) alaryhmiin. Toimintakyky erottui masennuksen eri alatyyppien välillä: ei-masentuneilla potilailla se oli minimaallinen, ei-melankolisesti masentuneilla potilailla kohtuullinen ja melankolisesti masentuneilla potilailla vaikea toiminnallinen haitta. Kipua oli useammin ja voimakkaampana masennuspotilailla. Erityisesti melankolisesti masentuneet potilaat kärsivät kivuista, käyttivät enemmän kipulääkkeitä ja hyötyivät niistä vähemmän.
Välilevytyräleikatut luokiteltiin painoindeksin (BMI) pohjalta normaaleihin, ylipainoisiin ja lihaviin. Ylipainoiset ja lihavat lihoivat seuranta-aikana. Lihavilla potilailla oli enemmän masennusta ja huonompi toiminnallinen tulos verrattuna normaaleihin ja ylipainoisiin.
Koko tutkimusryhmässä (n=814) 21 potilasta oli saanut takajuostestimulaattorin (TJS). Yksitoista vastaajaa sai TJS:n kyselytutkimuksen jälkeen. TJS:n saaneilla oli päivittäistä tai jatkuvaa, kovempaa ja pääasiassa jalkaa säteilevää kipua. Kipu aiheutti enemmän toiminnallista haittaa, enemmän masennusta ja nämä saivat vähemmän apua kipulääkityksestä. Aika leikkauksen ja TJS:n asennuksen välillä oli pitkä. Puhelinhaastattelun avulla saatu tieto osoittaa, ettei TJS-hoitoa tarjottu kaikille potentiaalisille hyötyjille.
Yhteenvetona voidaan todeta, että välilevytyräleikkauksen jälkeen tulos oli hyvä ja vaativampien stabiloivan ja juurikanavan avarrusleikkauksen jälkeen heikompi. Masennus, etenkin melankolinen masennus ja lihavuus korostuivat huonommin toipuneissa. TJS-hoitoa käytettiin vain vaikeimmille tapauksille ja odotusajat olivat pitkät.
Viimeksi päivitetty: 23.1.2024