Lapsuusiän mitokondriotaudit: 30 vuoden väestöpohjainen tutkimus korostaa sekundaaristen mitokondrioiden toimintahäiriöiden merkitystä

Väitöskirjatyö osoittaa, että lapsilla, joilla on aivo- ja lihasoireita, taustalla on usein sekundaarinen mitokondrioiden toimintahäiriö varsinaisen primaarisen mitokondriotaudin sijaan. Tulokset korostavat geneettisten tutkimusten merkitystä diagnostiikassa, mutta myös lihasbiopsian tärkeää roolia erityisesti aiemmin tuntemattomien geenimuutosten yhteydessä.

Lapsuusiällä alkavat mitokondriotaudit ovat harvinaisia geneettisiä sairauksia, jotka vaikuttavat yleensä useisiin elinjärjestelmiin. Diagnostiikka on haastavaa, sillä oirekuva on monimuotoinen eivätkä kaikki potilaat saa geneettistä diagnoosia nykyaikaisista tutkimusmenetelmistä huolimatta. Tutkimuksessa tarkasteltiin 30 vuoden aikana kerättyä väestöpohjaista aineistoa lapsipotilaista, joilla epäiltiin mitokondriotautia. Työssä tutkittiin oireiden molekyyligeneettistä taustaa sekä mitokondrion DNA:n (mtDNA) määrän vähenemisen (depleetio) ja häviämien (deleetiot) esiintyvyyttä. Lisäksi arvioitiin lihasbiopsian, hengitysketjun entsyymiaktiivisuuksien ja diagnostisten kriteeristöjen hyödyllisyyttä diagnostiikassa.

Yhteensä 220 potilaan aineistossa geneettinen diagnoosi todettiin 58 potilaalla, joista 12:lla primaarinen mitokondriotauti, 17:llä sekundaarinen mitokondrioiden toimintahäiriö ja 29:llä muu neuromuskulaarinen sairaus. Poikkeavuus hengitysketjun aktiivisuusmittauksissa todettiin 26 %:lla ja mitokondrioiden rakenteissa 28 %:lla potilaista. Tutkimus osoitti myös, että käytössä olevat diagnostiset kriteeristöt ovat edelleen hyödyllisiä mitokondriotaudin mahdollisuutta arvioitaessa.

Lisäksi 104 lapsipotilaan lihasbiopsiasta analysoitiin mtDNA määrä ja deleetiot. MtDNA:n depleetio todettiin kolmella potilaalla ja deleetio kahdella potilaalla. Yhdellä potilaista depleetio osoittautui sekundaariseksi löydökseksi lihasdystrofian yhteydessä. Lisäksi tutkimuksessa tunnistettiin uusi DHX16-geenin variantti potilaalla, jolla oli vaikea neurologinen ja silmäoireinen taudinkuva. Funktionaaliset tutkimukset vahvistivat löydöksen patogeeniseksi ja osoittivat myös tässä tapauksessa mitokondrioiden toimintahäiriön olevan sekundaarinen.
Väitöskirjatyö korostaa geneettisten tutkimusten merkitystä sekä lihasbiopsian ja muiden funktionaalisten tutkimusten käyttöä valituissa tapauksissa. Tulokset lisäävät ymmärrystä lapsuusiän mitokondrioiden toimintahäiriöistä ja voivat auttaa kehittämään tarkempaa diagnostiikkaa tulevaisuudessa.