Lasten kyynärvarren alaosan ilman leikkausta hoidettujen murtumien seuranta sekä sulavilla ydinnauloilla hoidettujen varsiosan murtumien kuvantaminen ja kliiniset tulokset.

Väitöstutkimuksessa selvitettiin ilman leikkausta hoidettujen lasten rannemurtumien asennon huononemista seurannassa. Tavoitteena oli arvioida nykykäytäntöä, joka perustuu kliiniseen ja röntgenkuvaseurantaan 1–2 viikon välein, kunnes murtuma on riittävästi luutunut. Todettiin, että tiukka murtuman asennon kriteeri röntgenkuvissa olisi johtanut 19 %:lla murtuman asennon korjaukseen, vaikka näiden murtumien asento korjautuu hyvin itsekseen kasvun myötä. Kyynärvarren varsiosan murtumien leikkaushoidon pitkäaikaistulokset todettiin yhtä hyviksi kudokseen sulavilla ja titaanisilla ydinnauloilla.
Kyynärvarren murtumat ovat lasten tavallisimpia murtumia. Kyynärvarren ranteenpuoleisen pään murtumissa (rannemurtumissa) murtuman asennon korjautuminen on erityisen hyvä kasvun myötä erityisesti pienillä lapsilla. Rannemurtuman asento tarkistetaan röntgenkuvilla tavallisesti 1, 2 ja 4 viikon kuluttua murtumasta. Kirjallisuudessa murtuman hyväksyttävän asennon kriteerit röntgenkuvissa ovat vaihtelevat. Kyynärvarren varsiosassa murtuman asennon korjautuminen itsestään kasvun mukana on heikompaa ja leikkaushoitoa joudutaan harkitsemaan useammin. Murtuman asento vakautetaan leikkauksessa tavallisesti titaaniydinnaulalla. Satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimusasetelmassa vaihtoehtoinen hoitomuoto oli kiinnitys sulavalla ydinnaulalla. Sulavia nauloja ei tarvitse poistaa murtuman luutumisen jälkeen, toisin kuin titaaninaulat.
Tutkimuksessa arvioitiin jälkikäteisesti 100 lapsipotilaan rannemurtuman asentoa röntgenkuvissa, kun murtuma oli hoidettu ilman leikkausta. Murtuman asennolle asetettiin kirjallisuuden perusteella iänmukaiset löysät ja tiukat asentokriteerit röntgenkuvissa. Havaittiin, että löysillä asentokriteereillä vain kahden (2 %) murtuman asento huononi yli kriteerien. Tiukoilla kriteereillä näin kävi 19 %:lla. Todellisuudessa vain yhden murtuman asento oli korjattu. Tiukkojen asentokriteerien soveltaminen seurannassa voi johtaa tarpeettomiin toimenpiteisiin asennon parantamiseksi murtumissa, joiden asennon kasvu voi korjata itsestään. Tämä lisää hoidon kustannuksia. Noin kolmasosa potilaista tarvitsi hoidon aikana kipsilastan korjausta tai vaihtoa. Tulokset viittaavat siihen, että lasten ilman leikkausta hoidettavien rannemurtumien nykykäytäntöä lyhyempi seuranta röntgenkuvin voisi riittää ja murtuman asennolle voidaan sallia väljät asentokriteerit. Murtuman asennon säilymistä tukevan kipsilastan kunto on syytä tarkistaa noin viikon kuluttua hoidon aloittamisesta.
Kyynärvarren varsiosan murtumien leikkaushoidon pitkäaikaistulos todettiin yhtä hyväksi sekä sulavilla että titaanisilla ydinnauloilla 30 lapsipotilaan satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimusasetelmassa. Sulavat naulat olivat hävinneet luusta seurantamagneettikuvauksessa, joka ajoittui 4–8 vuotta naulojen asettamisen jälkeen. Titaaniydinnauloja hennompien sulavien naulojen käyttö eri ikäryhmissä vaatii lisätutkimusta.