Lasten kyynärvarren operatiivisesti hoidetut varsiosan murtumat sekä kyynärluun puikkolisäkkeen luutumattomuus.

Lapsilla luun murtumista lähes puolet sijaitsee kyynärvarren alueella. Yleensä murtumien paraneminen on nopeaa ja pitkäaikaisongelmia ilmenee vähän. Kyynärvarren keskiosan murtumat paranevat kuitenkin huonommin heikon verenkierron vuoksi. Nämä murtumat ovat myös alttiita asennon heikkenemiselle kipsihoidon aikana, minkä vuoksi usein tarvitaan leikkaushoitoa. Lisäksi kyynärluun pään murtumat jäävät usein kokonaan luutumatta, mutta tästä aiheutuvaa mahdollista pitkäaikaishaittaa ei ole juurikaan tutkittu.

Lasten kyynärvarsimurtumien yleisin hoitomuoto on titaaninauloilla toteutettu joustava ydinnaulaus (elastic stable intramedullary nailing, ESIN). Kyseisellä tekniikalla vältetään suuren arven syntyminen ja paraneminen tapahtuu yleensä nopeasti. Titaaniset naulat joudutaan kuitenkin poistamaan uusintaleikkauksessa, koska naulat saattavat aiheuttaa hankausta ja kipua sekä häiritsevät magneettikuvausta. Tämän vuoksi Suomessa on kehitetty elimistössä sulavilla ydinnauloilla (biodegradable intramedullary nailing, BIN) toteutettava täysin uudenlainen leikkaustekniikka. Sulavan materiaalin kaltaisia yhdisteitä käytetään lääketieteessä muissa käyttökohteissa. Materiaalin hajoaminen tapahtuu sen jälkeen, kun murtuma on luutunut, ja näin säästytään myöhemmältä uusintaleikkaukselta.

Väitöskirjatutkimuksen tavoitteena oli selvittää lasten kyynärvarsimurtumien hoitoa uudella leikkaustekniikalla ja verrata hoitotuloksia titaaninauloilla hoidetun potilasryhmän kanssa. Väitöksessä analysoitiin myös titaaninauloilla toteutetun leikkauksen onnistumista kyynärvarsimurtuman saaneilla lapsilla. Lisäksi tehtiin pitkäaikaisseuranta luutumattomuudelle alttiin kyynärluun pään puikkolisäkkeen mahdollisista pitkäaikaishaitoista.

Luutumaton puikkolisäke havaittiin joka kuudennella potilaalla rannemurtuman jälkeen, mutta oireita tästä aiheutui vain harvalle. Seurannassa kahden tutkitun leikkausmenetelmän välillä ei ollut merkitseviä eroja luiden asennossa eikä raajan toimintaa mittaavissa testeissä. Sulavilla nauloilla hoidetuilla potilailla ei ilmennyt haitallisia, materiaaliin liittyviä reaktioita ja he välttyivät naulanpoistoleikkaukselta. Titaanisilla nauloilla hoidetuilta potilailta naulat poistettiin uudessa leikkauksessa, joka tehtiin yleisanestesiassa.

Tutkimus antaa lupaavaa näyttöä uudenlaisen hoitomenetelmän käytöstä lapsipotilailla. Lisätutkimuksia tarvitaan kuitenkin oikean potilasvalinnan tarkentamiseksi.