Lasten nukutushammashoitoihin liittyviä tekijöitä
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
Leena Palotie sali, Aapistie 5A
Väitöksen aihe
Lasten nukutushammashoitoihin liittyviä tekijöitä
Väittelijä
Erikoishammaslääkäri Päivi Rajavaara
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Lääketieteellinen tiedekunta, Suun terveyden tutkimusyksikkö
Oppiaine
Karies- ja juurenhoito-oppi ja lasten hammashoito
Vastaväittäjä
Professori Jukka Meurman, Helsingin yliopisto
Kustos
Professori Vuokko Anttonen, Oulun yliopisto
Lasten nukutushammashoidolla ei ole suunterveyttä parantavaa pitkäaikaisvaikutusta, mikäli hoitoon johtaneisiin syytekijöihin ei puututa
Väitöstutkimuksen mukaan hampaiden reikiintymisen eli karieksen takia nukutushammashoidossa hoidetut potilaat jättivät usein tulematta jälkikontrolleihin tai peruivat aikansa. Heillä oli jatkokäynneillään laajaa hammashoidontarvetta, tarvetta esilääkitykseen tai ilokaasuun sekä päivystysluonteisia käyntejä. Osa potilaista päätyi nukutushammashoitoon toistuvasti ‒ tämä ilmiö oli nähtävillä jo alle kouluikäisillä terveillä lapsilla.
Yleisanestesia eli nukutus on osa modernia hammashoitoa vaikeahoitoisille potilaille. He ovat usein pieniä lapsia, hammashoitopelkoisia tai sellaisia henkilöitä, joiden hoidontarve on liian laaja tai liian haastava tavanomaiseen hammashoitoon. Nukutushammashoito on välttämätöntä tietyissä tilanteissa, mutta se on kallista erikoishoitoa, siihen liittyy riskejä ja se voitaisiin toisinaan välttää. Suomessa nukutushammashoitoihin päätyy tilastojen mukaan noin 0,02 prosenttia väestöstä, mutta tarvetta tähän on enenevässä määrin.
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää lasten nukutushammashoitoihin liittyviä tekijöitä. Tutkimus tehtiin pääosin kyselylomakkein sekä hyödyntäen potilasrekisterimerkintöjä. Tutkimukseen osallistuneita henkilöitä oli sekä perusterveydenhuollosta että erikoissairaanhoidosta. Karieksen ja hammashoitopelon lisäksi mielenkiinnon kohteena olivat yleisterveyteen liittyvät seikat, suunterveystottumukset, perheeseen liittyvät tekijät sekä hammashoitopalvelujen käyttö nukutushammashoidon jälkeen.
Karies ja hammashoitopelko olivat pääsyyt nukutushammashoitoihin kaikissa ikäryhmissä, molemmilla sukupuolilla, terveillä ja sairailla, potilaan tai huoltajan raportoimana sekä hammaslääkärin diagnosoimana tai rekisteritietojen perusteella. Yleissairaita lapsia hoidettiin nukutushammashoidossa matalammalla kynnyksellä kuin terveitä lapsia. Yleissairailla lapsilla oli myös useammin nukutushammashoitohistoriaa kuin terveillä lapsilla.
Juoma- ja ruokatottumukset, kuten myös suunterveystottumukset, olivat selkeästi huonommat nukutushammashoidossa hoidetuilla terveillä lapsilla kuin niillä lapsilla, jotka hoidettiin normaalisti hereillä. Sisarusten ja/tai huoltajien nukutushammashoitohistoria, suuri määrä sisaruksia, huoltajan oma hammashoitopelko ja miessukupuoli olivat terveiden lasten nukutushammashoitoihin yhteydessä olevia tekijöitä.
Lasten nukutushammashoidossa joudutaan usein poistamaan infektoitumisen takia paljon hampaita ja tällä on vaikutuksia lapsen elämänlaatuun ja myöhempään purennan kehittymiseen. Terveyspalvelujärjestelmien hoitoketjuissa voitaisiin nykyistä enemmän keskittyä nukutushammashoidon syytekijöihin ja kohdentaa resursseja riskipotilaisiin ja heidän perheisiinsä. Vastuu suunterveyden omahoidosta on kuitenkin lapsen huoltajalla.
Hyvään suunterveyteen päästään tunnetusti hyvin yksinkertaisilla päivittäisillä toimilla: hampaat harjataan fluorihammastahnalla kahdesti päivässä, suositaan terveellistä ja säännöllistä ruokailurytmiä ilman napostelua tai sokerisia tuotteita, janojuomaksi käytetään vettä ja pieniä lapsia suojellaan Mutans Streptococcus - tartunnalta. Lapset ovat haavoittuvuutensa takia aina erityisasemassa. Kaikkien lasten pitäisi saada kasvaa ja kehittyä ilman suunterveyden ongelmia.
Yleisanestesia eli nukutus on osa modernia hammashoitoa vaikeahoitoisille potilaille. He ovat usein pieniä lapsia, hammashoitopelkoisia tai sellaisia henkilöitä, joiden hoidontarve on liian laaja tai liian haastava tavanomaiseen hammashoitoon. Nukutushammashoito on välttämätöntä tietyissä tilanteissa, mutta se on kallista erikoishoitoa, siihen liittyy riskejä ja se voitaisiin toisinaan välttää. Suomessa nukutushammashoitoihin päätyy tilastojen mukaan noin 0,02 prosenttia väestöstä, mutta tarvetta tähän on enenevässä määrin.
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää lasten nukutushammashoitoihin liittyviä tekijöitä. Tutkimus tehtiin pääosin kyselylomakkein sekä hyödyntäen potilasrekisterimerkintöjä. Tutkimukseen osallistuneita henkilöitä oli sekä perusterveydenhuollosta että erikoissairaanhoidosta. Karieksen ja hammashoitopelon lisäksi mielenkiinnon kohteena olivat yleisterveyteen liittyvät seikat, suunterveystottumukset, perheeseen liittyvät tekijät sekä hammashoitopalvelujen käyttö nukutushammashoidon jälkeen.
Karies ja hammashoitopelko olivat pääsyyt nukutushammashoitoihin kaikissa ikäryhmissä, molemmilla sukupuolilla, terveillä ja sairailla, potilaan tai huoltajan raportoimana sekä hammaslääkärin diagnosoimana tai rekisteritietojen perusteella. Yleissairaita lapsia hoidettiin nukutushammashoidossa matalammalla kynnyksellä kuin terveitä lapsia. Yleissairailla lapsilla oli myös useammin nukutushammashoitohistoriaa kuin terveillä lapsilla.
Juoma- ja ruokatottumukset, kuten myös suunterveystottumukset, olivat selkeästi huonommat nukutushammashoidossa hoidetuilla terveillä lapsilla kuin niillä lapsilla, jotka hoidettiin normaalisti hereillä. Sisarusten ja/tai huoltajien nukutushammashoitohistoria, suuri määrä sisaruksia, huoltajan oma hammashoitopelko ja miessukupuoli olivat terveiden lasten nukutushammashoitoihin yhteydessä olevia tekijöitä.
Lasten nukutushammashoidossa joudutaan usein poistamaan infektoitumisen takia paljon hampaita ja tällä on vaikutuksia lapsen elämänlaatuun ja myöhempään purennan kehittymiseen. Terveyspalvelujärjestelmien hoitoketjuissa voitaisiin nykyistä enemmän keskittyä nukutushammashoidon syytekijöihin ja kohdentaa resursseja riskipotilaisiin ja heidän perheisiinsä. Vastuu suunterveyden omahoidosta on kuitenkin lapsen huoltajalla.
Hyvään suunterveyteen päästään tunnetusti hyvin yksinkertaisilla päivittäisillä toimilla: hampaat harjataan fluorihammastahnalla kahdesti päivässä, suositaan terveellistä ja säännöllistä ruokailurytmiä ilman napostelua tai sokerisia tuotteita, janojuomaksi käytetään vettä ja pieniä lapsia suojellaan Mutans Streptococcus - tartunnalta. Lapset ovat haavoittuvuutensa takia aina erityisasemassa. Kaikkien lasten pitäisi saada kasvaa ja kehittyä ilman suunterveyden ongelmia.
Viimeksi päivitetty: 23.1.2024