Liikunnan käyttäytymisen muutoksen tukijärjestelmien noudattamisen ymmärtäminen. Suostuttelujärjestelmien suunnittelun ja kehotetyyppien rooli

Käyttäytymisen muutoksen tukijärjestelmiä (BCSS) voidaan käyttää fyysisen aktiivisuuden,
terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen. Pitkän aikavälin tehokkuutta heikentää kuitenkin
käyttäjien heikko sitoutuminen sovelluksen käyttöön. Vaikka aiemmat tutkimukset ovat
osoittaneet, että sitoutumista voidaan parantaa onnistuneen systeeminsuunnittelun avulla, sen taustalla olevat tekijät ovat edelleen epäselviä.

Tässä väitöskirjassa tutkitaan, miten vakuuttavan systeeminsuunnittelun (Persuasive Systems Design, PSD) ominaisuudet ja kehotetyypit vaikuttavat sitoutumiseen. Kvantitatiivisia menetelmiä hyödyntäen saavutettiin neljä päätulosta: koottiin yhteen tutkimuslinjoja BCSS-sitoutumisesta; ehdotettiin mallia, jossa PSD-ominaisuudet vaikuttavat käyttäjäarvioihin ja halukkuuteen noudattaa järjestelmää; verrattiin visuaalis-tekstuaalisia ja verbaali-auditiivisia kehotteita vaikuttavassa virtuaalitodellisuusympäristössä (PVRE); sekä tutkittiin siirrettävyyttä perinteisistä BCSS:istä VR-ympäristöihin.

PSD-menetelmän perusrakenteet (sosiaalinen tuki, uskottavuuden tuki, ensisijaisen tehtävän tuki ja dialogin tuki) osoittivat vaikutuksia koettuun tuloksellisuuteen, tehokkuuteen, iloon, vakuuttavuuteen ja noudattamiseen. Malli osoitti samankaltaista selitysastetta sekä perinteisissä että VR-pohjaisissa BCSS:issä. Moniryhmäanalyysit paljastivat, että dialogin tuki vaikutti eri tavoin potentiaalisiin ja aktiivisiin käyttäjiin, ja että naiset hyötyivät VR-ympäristössä enemmän ensisijaisen tehtävän tuesta ja dialogituesta kuin miehet. T-testi riippumattomille otoksille osoitti, että visuaalis-tekstuaalisia kehotteita saaneet osallistuivat merkittävästi useammin kuin verbaali-auditiivisia kehotteita saaneet (t(266) = 2,14,p = 0,03). Lisäksi khiin neliö -testi osoitti merkitseviä eroja tunnepitoisuuksien jakautumisessa sekä kokonaisvaikutelmissa (χ²(2, N = 262) = 7,90, p = 0,01) että emotionaalisissa reaktioissa (χ²(2, N = 262) = 6,65, p = 0,03).

Tämä väitöskirja laajentaa PSD-mallin sovellettavuutta ja osoittaa sen selitysvoiman sekä virtuaalitodellisuuteen pohjautuvassa että perinteisessä BCSS:ssä edistäminen hyvin suunniteltujen PSD-menetelmän kuvaamien ominaisuuksien avulla on olennaista BCSS:n koetun vakuuttavuuden lisäämiseksi ja pitkän aikavälin sitoutumisen saavuttamiseksi. Käyttäjien aikomusten ja todellisen käyttäytymisen välinen ero on kuitenkin edelleen suuri haaste.