Lonkan kehityksellisen dysplasian kliininen seulonta ja varhaisen hoidon pitkäaikaistulokset

Lonkan kehityksellinen dysplasia eli synnynnäinen lonkkavika on yleisin lapsuuden tuki- ja liikuntaelimistön kehityksen häiriö. Synnytyslaitokselta kotiinlähdön yhteydessä lääkäri seuloo lonkkavian mahdollisuutta Ortolanin and Barlowin lonkkatesteillä. Nykyään sen toteamiseen yhdistetään myöhemmin tehtävä lonkkien ultraäänitutkimus. Lonkkatestien kyky ennustaa ultraäänilöydöksiä on hiljattain kyseenalaistettu, ja testien ennustearvon eroavaisuudesta on vähän tietoa. Lisäksi varhain hoidetun lonkkavian pitkäaikaistuloksista on vähän tietoa. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että hoidetun lonkkavian jälkeen osalle potilaista voisi kehittyä lonkan vajaakattoisuus, dysplasia, kasvun myötä.

Tässä väitöstutkimuksessa selvitettiin, kuinka usein kotiinlähtötarkastuksessa epänormaalin Ortolanin tai Barlowin testin jälkeen todetaan ultraäänessä lonkkavikaan sopiva löydös. Todennäköisyys poikkeavaan ultraäänilöydökseen selvitettiin erikseen molemmille testeille potilasasiakirjojen perusteella. Noin puolessa lonkista, joissa oli poikkeava Ortolanin testi, oli myös ultraäänitutkimuksessa lonkkavikaan sopiva löydös. Tätä ei ole aiemmin tutkimuksissa julkaistu. Barlowin testissä poikkeavat lonkat osoittautuivat ultraäänessä lähes aina normaaleiksi.

Pitkäaikaisseurantatutkimuksessa selvitettiin vastasyntyneenä hoidetun lonkkavian hoitotuloksia keskimäärin 18-vuoden iässä. Tutkimukseen kutsuttiin 15-21 -vuotiaita alle 1 kuukauden iässä lonkkavian vuoksi Oulun yliopistollisesta sairaalassa hoidettuja, ja noin 70 % osallistui. Heiltä arvioitiin lonkan vajaakattoisuuden yleisyyttä röntgenkuvissa, ja sitä todettiin vain 3%:lla. Kaikkein tärkeimmän vajaakattoisuutta kuvaavan kulman, Wibergin kulman, perusteella lonkan vajaakattoisuutta ei ollut yleisemmin kuin normaaliväestössä.

Lisäksi seurantatutkimuksessa verrattiin elämänlaatua ja lonkkien oireita, sekä lääkärin tekemiä lonkkien kiputestejä lonkkavian vuoksi hoidettujen nuorten sekä kontrolliryhmän välillä. Ryhmien elämänlaatu ja lonkkien vointi oli samankaltainen. Kuitenkin lonkkavian vuoksi hoidetuilla oli enemmän kipua lonkan kiputesteissä kuin kontrolleilla.

Yhteenvetona tämä tutkimus tukee Ortolanin testin käyttöä lonkkavian seulonnassa ja diagnostiikassa. Mikäli ultraäänitutkimus ei ole saatavissa muutamien viikkojen sisään, diagnoosi voitaisiin jopa asettaa Ortolanin testin pohjalta edelleen. Lisäksi tulokset korostavat vastasyntyneenä hoidetun lonkkavian erinomaista ennustetta pitkäaikaisseurannassa.