Maaseutumatkailun kehittäminen ja aluetalouden monipuolistaminen paikallisyhteisöille Botswanassa: Esimerkkinä Lekhubu Island

Väitöstilaisuuden tiedot

Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika

Väitöstilaisuuden paikka

Linnanmaa, luentosali GO101

Väitöksen aihe

Maaseutumatkailun kehittäminen ja aluetalouden monipuolistaminen paikallisyhteisöille Botswanassa: Esimerkkinä Lekhubu Island

Väittelijä

Master of Science Monkgogi Lenao

Tiedekunta ja yksikkö

Oulun yliopiston tutkijakoulu, Luonnontieteellinen tiedekunta, maantieteen laitos

Oppiaine

Matkailumaantiede

Vastaväittäjä

Professori Dieter K. Müller, Uumajan yliopisto, Ruotsi

Kustos

Professori Jarkko Saarinen, Oulun yliopisto

Lisää tapahtuma kalenteriin

Maaseutumatkailun kehittäminen ja aluetalouden monipuolistaminen Botswanassa: Esimerkkinä Lekhubu Island

Tässä väitöstutkimuksessa tarkastellaan, miten maaseutumatkailu soveltuu maaseudun elinolojen/keinojen parantamiseen Botswanassa. Tutkimuksessa käytetty lähestymistapa, yhteisöperustainen luonnonvarojen hallinta, pyrkii yhdistämään luonnonvarojen suojelun ja maaseudun kehittämisen.

Lähestymistapa perustuu ajatukseen luonnonvarojen hallinnan hajauttamisesta valtiolta maaseutuyhteisöille, mikä mahdollistaa yhteisöperustaisen matkailun kehittämisen ja sen myötä taloudellisten hyötyjen saavuttamisen paikallisesti. Koska lähestymistapa on suunniteltu alun perin luonnonvarojen suojelun lähtökohdista, tässä tutkimuksessa selvitetään sen soveltumista, relevanssia ja mahdollisuuksia tapauksissa, joissa luonnonvarojen lisäksi suojellaan myös kulttuurisia ja perinteisiin liittyviä resursseja.

Tutkimus perustuu laadulliseen tutkimukseen, jossa käytettiin pääasiassa haastatteluita ja fokusryhmäkeskusteluita. Tulokset osoittavat, että vaikka valittu maaseutumatkailun lähestymistapa perustuu yhteisön osallisuuteen, ei paikallisyhteisö ollut täysin valmis toteuttamaan heille esitettyä kulttuuriin ja perinteisiin perustuvaa maaseutumatkailua. Tutkimuksessa havaittiin myös, että vaikka perimmäinen tarkoitus oli hajauttaa resurssien hallintaa paikallisyhteisöille, valtio säilyttää itsellään veto-oikeuden kaikkiin yhteisöstä lähteneisiin ideoihin. Näin ollen vanha ylhäältä-alas-suunnittelu-periaate, jota lähestymistapa pyrkii kyseenalaistamaan, jatkuu käytännössä edelleen. Tutkimuksessa todettiin lisäksi, että käytetty lähestymistapa ei sovellu hyvin maaseudun elinkeinojen monipuolistamiseen kulttuuriin ja perinteisiin perustuvan matkailun avulla. Tutkimuksessa havaittiin useita tekijöitä, jotka estävät tai vaikeuttavat tällaisen kehittämistyön onnistumista.

Loppupäätelmänä on, että tutkimuksessa esitellyn lähestymistavan soveltuvuus maaseudun yhteisöjen kehittämiseen kulttuuri- ja perinnematkailun avulla Botswanassa on monin osin kyseenalainen. Vaikka lähestymistapaa on käytetty menestyksellisesti luonnonvaroihin liittyvissä tapauksissa, se ei automaattisesti sovellu käytettäväksi paikalliskulttuurin ja perinteiden hyödyntämisen yhteydessä. Nykyiset aluekehitysperiaatteet suosivat yhteisöperustaisia lähestymistapoja, mutta tämän tutkimuksen mukaan niiden soveltuvuus ja vaikuttavuus voidaan kyseenalaistaa. Onkin tarpeen käynnistää avoin keskustelu erilaisten alueellisen kehityksen lähestymistapojen soveltuvuudesta ja jatkokehittämisen tarpeesta, ei pelkästään Botswanassa vaan laajemmin eteläisessä Afrikassa ja globaalissa etelässä.
Viimeksi päivitetty: 17.11.2014