Mahasyövän biomarkkerit. Tutkimuksia immunologisista ja metabolisista näkökulmista

Mahasyöpä on maailmanlaajuisesti yksi yleisimmistä syöpäkuolemien aiheuttajista. Taudin ennuste on usein huono, ja sen hoito on vaativaa. Nykyisin ennustetta arvioidaan pääasiassa kasvaimen levinneisyyden perusteella, mutta se ei aina riitä kertomaan, miten yksittäisen potilaan sairaus etenee tai vastetta annettuihin hoitoihin. Uusia ennustetekijöitä tarvitaan auttamaan potilaan ennusteen arvioinnissa ja edistämään leikkauksen jälkeistä hoitoa.

Tutkimus toteutettiin retrospektiivisenä kohorttitutkimuksena, jonka aineistona olivat Oulun yliopistollisessa sairaalassa vuosina 1983–2016 leikatut 571 mahasyöpäpotilasta. Väitöstutkimuksessa tutkittiin kudosnäytteistä immunohistokemiallisin värjäysmenetelmin solujen aineenvaihduntaan ja luontaiseen immuunipuolustukseen liittyviä tekijöitä mahasyövässä. Tutkimuksessa osoitettiin, että elimistön luontaiseen puolustusjärjestelmään kuuluvat Tollin kaltaiset reseptorit TLR2, TLR3 ja TLR6 ovat yhteydessä mahasyöpäpotilaiden ennusteeseen. Ne voivat toimia hyödyllisinä merkkiaineina potilaan ennustetta arvioitaessa. Sen sijaan solujen aineenvaihduntaan liittyvät tekijät, kuten monokarboksylaattikuljettajat MCT1 ja MCT4 sekä mitokondriaalinen sytokromi c oksidaasi 1 MTCO1 eivät tässä tutkimuksessa osoittautuneet itsenäisiksi ennustetekijöiksi. Tulokset kuitenkin syventävät ymmärrystä mahasyövän aineenvaihdunnallisesta taustasta.

Nykyisin tiedetään, että mahasyöpä voidaan jakaa molekulaarisiin alatyyppeihin, joilla on erilainen taudinkulku ja hoitovaste. Näiden alatyyppien tunnistaminen on kuitenkin perinteisesti vaatinut kalliita ja aikaa vieviä geenisekvensointitutkimuksia. Väitöstutkimuksessa selvitettiin, voidaanko mahasyövän molekulaarisia alatyyppejä tunnistaa rutiinikäytössä olevilla immunohistokemiallisilla menetelmillä ja in situ -hybridisaatiolla. Tulosten perusteella mahasyöpä voidaan luokitella ennusteellisesti tärkeisiin alaryhmiin käyttämällä tavallisia, sairaaloissa jo rutiinikäytössä olevia värjäysmenetelmiä.

Löydökset lisäävät ymmärrystä mahasyövän aineenvaihdunnallisesta ja immunologisesta säätelystä. Tutkimus antaa myös uutta tukea näiden merkkiaineiden jatkotutkimukselle mahasyövässä ja voi auttaa löytämään uusia mahdollisia hoitokohteita. Mahasyövän jakaminen eri molekulaarisiin alaryhmiin jo diagnosointivaiheessa voi mahdollistaa yksilöllisempien hoitopolkujen suunnittelun ja tarkemman ennustearvion.