Merkityksen tekijät. Verbit ja liitepartikkelit nykysuomen imperatiivikonstruktioissa

Tutkimukseni käsittelee verbin myönteisen imperatiivimuodon ja liitepartikkelien muodostamia yhdistelmiä, kuten "uskallakin" ja "muistapa". Tutkimus kuvaa liitepartikkelillisten imperatiivimuotojen tyypillistä muotoa ja merkitystä sekä muodon ja merkityksen välisen suhteen vakiintuneisuutta ja ennustettavuutta. Suomi24-korpuksesta kerätyn kirjoitetun kielen aineiston ja kognitiivisen semantiikan käsitteistön avulla tutkimus täydentää imperatiivin ja liitepartikkelien aikaisempia merkitystenkuvauksia.

Tutkimuksessa tarkastelen liitepartikkelillisia imperatiivimuotoja konstruktioina eli vakiintuneina muodon ja merkityksen yhteenliittyminä, joiden merkityksessä jokin puoli on ennustamaton. Tutkimuksessa jaan liitepartikkelilliset imperatiivilauseet toivottavaa toimintaa kuvaaviin ("Muistakin se" ’muista’) ja epätoivottavaa toimintaa kuvaaviin ("Uskallakin kommentoida" ’älä uskalla’) lauseisiin, jotka edustavat eri konstruktioita. Nämä lauseet jakavat uhkaa implikoivan merkityksen, mutta ne eroavat toisistaan siinä, miten ennustettava myönteisen verbimuodon suhde kokonaisuuden merkitykseen on.

Merkityksen ennustamattomuus voi ilmetä myös siinä, että jokin kielellinen muoto esiintyy epäodotuksenmukaisen usein tietynlaisessa lause- tai keskustelukontekstissa. Tutkimuksessa näiden kontekstien tarkastelu tuo esiin liitepartikkelien välisiä merkityseroja. Esimerkiksi katsoa-predikaatillisessa aineistossa -kin esiintyy lähes yksinomaan lauseissa, jotka kuvaavat kahden tilanteen välistä aiheutussuhdetta ("Katsokin, ettet myöhästy" ’varmista x’), kun taas muut liitepartikkelit esiintyvät tavallisesti lauseissa, jotka kuvaavat aistihavaintoa ("Katsopa kuvaa" ’katso x:ää’). Tutkimuksessa kin-partikkelillisten imperatiivilauseiden yhteiseksi merkityspiirteeksi hahmottuukin kahden vastakkaisen voiman tasavahvuuden spesifiointi. Sitä vastoin sävyliitepartikkelilliset imperatiivilauseet kuvaavat tavallisesti voimasuhteita, joita toinen voima hallitsee.

Käskyjen ja kehotusten esittämisen hallinta on osa toimivaa kielitaitoa, ja suomessa tämäntyyppiset ilmaukset muodostetaan usein verbin imperatiivimuodon avulla. Koska liitepartikkelillisten imperatiivimuotojen merkityksiä tai eri liitepartikkelien tendenssieroja ei voi päätellä suoraan imperatiivin, verbin ja liitepartikkelien merkitysten perusteella, tutkimukseni esiin tuomien rakenteiden merkitysten ja niiden tendenssien tuntemusta voidaan hyödyntää esimerkiksi toisen kielen tai verkkoviestinnän opetuksen suunnittelussa.