α-Metyyliasyyli-koentsyymi-A-rasemaasin merkitys rasva-aineenvaihdunnassa

Väitöstilaisuuden tiedot

Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika

Väitöstilaisuuden paikka

Kontinkangas, biokemian ja molekyylilääketieteen tiedekunnan luentosali F101, Aapistie 7A

Väitöksen aihe

α-Metyyliasyyli-koentsyymi-A-rasemaasin merkitys rasva-aineenvaihdunnassa

Väittelijä

Lääketieteen lisensiaatti Eija Selkälä

Tiedekunta ja yksikkö

Oulun yliopiston tutkijakoulu, Biokemian ja molekyylilääketieteen tiedekunta, biokemia ja molekyylilääketiede

Oppiaine

Biokemia ja molekyylilääketiede

Vastaväittäjä

Professori Gösta Eggertsen, Karolinska Institutet, Ruotsi

Kustos

Professori Kalervo Hiltunen, Oulun yliopisto

Lisää tapahtuma kalenteriin

Metyyliasyyli-koentsyymi-A-rasemaasi (Amacr) on elintärkeä entsyymi metyylihaarautuvien rasva-aineiden eliminaatiossa

Ihminen saa metyylihaarautuvia rasva-aineita ravinnossa, jossa niitä on mm. lihassa ja maitotaloustuotteissa. Elimistön kolesteroli on myös tärkeä metyylihaarautuva rasva-aine. Metyyliasyyli-koentsyymi-A-rasemaasi (Amacr)-entsyymiä tarvitaan edellä mainittujen yhdisteiden muuntamiseen siten, että niiden kertyminen elimistöön estyy. Muokkaamisen seurauksena metyylihaarautuvat rasva-aineet hapettuvat hiilidioksidiksi ja kolesterolista tulee sappihappoja. Ihmisellä tunnetaan Amacr-entsyymin puutoksesta johtuva perinnöllinen sairaus, jonka kliinisenä ilmentymänä lapsille kehittyy maksasairaus ja aikuisille tulee neurologisia oireita. Tuntemattomasta syystä Amacr-entsyymin määrä on lisääntynyt eturauhassyövissä.

Väitöskirjatyössä tuotettiin kaksoispoistogeeninen hiiri, jonka Amacr-entsyymi ja peroksisomaalinen monitoiminnallinen entsyymi tyyppi 1 (MFE-1) eivät toimineet. Tämä hiiri osoitti, että peroksisomeissa on kaksi vaihtoehtoista reittiä sappihappojen tuottamiseen. Toinen reitti voi edetä MFE-1:n kautta Amacr-entsyymistä riippumatta, ja toinen reitti tarvitsee Amacr-entsyymin. Amacr-poistogeenisillä hiirillä 27:ää hiiltä sisältävien sappihapposynteesin välituotteiden pitoisuus oli huomattavan korkea ja kypsien 24:ää hiiltä sisältävien sappihappojen pitoisuus oli alentunut. Tämän seurauksena alentunut palautesäätely johti kiihtyneeseen kolesterolisynteesiin. Väitöstutkimuksen yllättävä tulos oli, että Amacr-poistogeenisten hiirten elinikä ei lyhene, vaikka niin tapahtuu Amacr-puutoksesta kärsivien ihmisten kohdalla. Metyylihaarautuvien rasva-aineiden lisääminen eläinten ravintoon johti Amacr-poistogeenisten hiirten kuolemaan. Tärkein kuolemaan johtava syy oli maksan toiminnanvajaus.

Väitöstyö osoitti, että Amacr-entsyymin elintärkeä tehtävä on ravinnon mukana elimistöön joutuvien metyylihaarautuvien rasva-aineiden eliminaatio ja osallistuminen sappihappojen tuottamiseen on toissijainen toiminta. Amacr-poistogeeninen hiiri on hyvä esimerkki siitä, kuinka nisäkäs pystyy mukauttamaan kolesteroli- ja sappihappoaineenvaihduntaansa vastaamaan muuttunutta tilannetta. Väitöskirjatyön tulokset vahvistavat sen, että Amacr-entsyymin puutteesta kärsivien potilaiden ruokavaliosta tulee eliminoida metyylihaarautuvat rasva-aineet.
Viimeksi päivitetty: 18.4.2016