Mieshormoniylimäärä on yhteydessä heikentyneeseen metaboliseen terveyteen, fyysiseen kuntoon ja sydän- ja verisuonisairauksiin lisääntymisikäisillä naisilla

Tässä tutkimuksessa havaitsimme yhteyden korkean mieshormonipitoisuuden, eli hyperandrogenemian, ja epänormaalin sokeriaineenvaihdunnan, kohonneen verenpaineen ja heikomman kardiorespiratorisen kunnon välillä lisääntymisikäisillä naisilla. Havaitsimme yhteyden myös hyperandrogenemian ja sydän- ja verisuonitautitapahtumien välillä, mutta tämä yhteys hävisi painoindeksin huomioon ottamisen jälkeen.

Hyperandrogenemiaa esiintyy noin joka kymmenennellä lisääntymisikäisellä naisella. Sen tavallisin syy on munasarjojen monirakkulatauti, PCOS, joka on myös itsenäinen riskitekijä sokeriaineenvaihdunnan häiriöille ja sydän- ja verisuonisairauksille. Hyperandrogenemia lisää naisilla keskivartalolihavuutta ja heikentää insuliinin vaikutusta elimistössä, mikä puolestaan nostaa insuliinipitoisuuksia, pahentaen hyperandrogenemiaa noidankehämäisesti. Toisaalta mieshormonien tiedetään myös parantavan fyysistä kuntoa, ja hyvän fyysisen kunnon suojaavan sydän- ja verisuonisairauksilta. Näin ollen hyperandrogenemian vaikutus sydän- ja verisuonisairauksien riskiin ja fyysiseen kuntoon on edelleen epäselvä.

Keskeisimpiä aikaisempien tutkimuksen ongelmia ovat olleet hormonien epätarkat määritysmenetelmät. Lisäksi aikaisemmat tutkimukset ovat sisältäneet pääosin PCOS naisia, jolloin hyperandrogenemian itsenäinen yhteys aineenvaihdunnalliseen terveyteen on jäänyt epäselväksi.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko hyperandrogenemia itsenäisesti yhteydessä tunnettuihin sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin, fyysiseen kuntoon ja sydän- ja verisuonitautitapahtumien esiintymiseen naisilla. Hyperandrogenemian määritelmänä käytettiin kokonaistestosteronipitoisuuksia ja vapaata androgeeni-indeksiä. Testosteronin mittaamiseen käytettiin tarkkaa nestekromatografia tandem-massa spektrometriaa, ja lisäanalyysit tehtiin poistamalla tutkittavien joukosta PCOS:aa sairastavat naiset. Aineistona toimi poikkeuksellinen laaja 5889 naista sisältävä Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966. Naisia seurattiin 31- ja 46-vuotiaina postikyselyin ja kliinisin tutkimuksin. Lisäksi tietoa yhdistettiin kansallisiin rekistereihin.

Tutkimuksen tulosten perusteella hyperandrogenemian, erityisesti ylipainon kanssa, todettiin olevan sydän- ja verisuonisairauksien itsenäinen riskitekijä lisääntymisikäisillä naisilla. Yllättävin löydös oli hyperandrogenemian yhteys heikompaan kardiorespiratoriseen kuntoon. Tutkimus tulee kuitenkin toistaa muissa aineistoissa, ja kohorttia seurata pidempään löydöksen varmistamiseksi.