Monikieliset käytänteet tandem-oppimisessa. Empiirinen tutkimus saksalais-suomalaisista tandem-keskusteluista

Äidinkielen tai muiden aiemmin opittujen kielten vaikutus on pitkään nähty kielteisestä näkökulmasta vieraiden kielten opetuksessa. Nykyään monikielisyys ymmärretään opittujen kielten, kielitiedon, kielitietoisuuden ja vieraiden kielten oppimisesta ja käytöstä saatujen kokemusten kokonaisuutena ja sitä pidetään rikkautena.

Tämä väitöskirja osoittaa, miten saksalais-suomalaisen tandemkurssin osallistujat hyödyntävät monikielisyyttään oppimisessa ja vuorovaikutuksessa. Tandemopiskelussa kaksi eri äidinkielistä henkilöä työskentelee yhdessä oppiakseen toista kieltä yhdessä ja toisiltaan. Oppijat ovat pitkälti itsenäisiä, eli he ovat itse vastuussa siitä, että he löytävät keinot oppimisensa tukemiseksi.

Väitöskirja koostuu kahdesta osatutkimuksesta. Tutkimuksen ensimmäisessä osassa tarkasteltiin kyselyä, johon osallistui 34 saksalais-suomalaisen tandemkurssin osanottajaa. Toisessa osassa analysoitiin yksitoista äänitettyä keskustelua neljältä tandemparilta. Näin voitiin hahmottaa sekä osallistujien käsityksiä että konkreettisia monikielisiä käytänteitä aidoissa viestintätilanteissa.

Analyysi osoitti, että tandemkeskusteluissa saksan ja suomen lisäksi aktivoituvat eri kielet – erityisesti englanti, mutta myös ruotsi ja muut kielet – monin tavoin. Muiden kielten avulla täytetään leksikaalisia aukkoja, ratkaistaan ymmärtämisongelmia, keskustellaan monimutkaisista aiheista ja käsitellään kielellisiä kysymyksiä. Englannin kielen tilapäinen käyttö myös helpottaa keskustelua ja vähentää erilaisesta kielitaidosta johtuvaa eriarvoisuutta ja stressiä, minkä osallistujat arvioivat kyselyssä erittäin myönteisiksi seikoiksi. Samalla kuitenkin kävi ilmi, että osallistujat olivat vahvasti suuntautuneet saksan ja suomen opiskeluun, ja heidän mielestään englannin ei pitäisi hallita keskusteluja.

Tutkimustulokset auttavat ymmärtämään monikielisyyden merkitystä vieraiden kielten oppimisessa ja käytössä. Ne osoittavat, että monikielisiä käytäntöjä ei missään nimessä pidä arvioida puutteina. Päinvastoin ne tukevat oppimista, vähentävät puhumisen pelkoa ja vahvistavat kielitietoisuutta sekä vieraan kielen oppijoiden toimijuutta.