Monimutkaisten yhteisöjen lukemattomat yhteydet. Selvitys boreaalisista lintu-selkärangaton-ravintoverkoista ulosteiden metaviivakoodauksen avulla

Hyönteissyöjälintujen poikasilleen tuoman ravinnon tarkka selvittäminen on pitkään ollut haasteellista. Suomi on kymmenien tuhansien hyönteislajien koti, ja monet niistä ovat pieniä tai voivat olla samannäköisiä. Eri hyönteislajit voivat kuitenkin olla tärkeitä eri lintulajeille; hyönteisten ajallinen ja paikallinen saatavuus voi olla erilaista, tai ne voivat sisältää tiettyjä ravintoaineita. Tämä väitöskirja käyttää DNA-pohjaisia menetelmiä tunnistamaan syödyn ravinnon linnunpoikasten ulosteista viidellä lintulajilla: töyhtötiainen (Lophophanes cristatus), hömötiainen (Poecile montanus), sinitiainen (Cyanistes caeruleus), talitiainen (Parus major) ja kirjosieppo (Ficedula hypoleuca). DNA:n mahdollistama yksityiskohtaisuus paljasti, että lintujen ruokavaliot koostuvat sadoista hyönteislajeista. Ruokavalioissa on sekä lajien sisällä että välillä merkityksellisiä eroja ja ne vaihtelevat myös vuosien välillä. Tulokset voidaan yleistää koskemaan muitakin lintulajeja. Koska sekä hyönteisten esiintyminen että lintujen lisääntymisen ajoittuminen ovat hyvin kausiluonteisia ja lämpötilasta riippuvia, tämän ravintoverkon yhteyksien ja mekanismien tunteminen auttaa ymmärtämään ilmaston muutoksen moninaisia vaikutuksia myös muille lajeille.

Tässä väitöskirjassa kuvatut osatyöt osoittavat DNA-pohjaisen menetelmän nopeuden, erotuskyvyn ja herkkyyden edut, hyödyntäen näytteitä, joita voidaan helposti ja turvallisesti kerätä. Tulokset korostavat kuitenkin myös tarvetta varovaisuudelle, kun tulkitaan löydöksiä epäsuorista havainnoista, sillä pienetkin DNA-määrät voivat helposti saastuttaa näytteet. Nopeasti muuttuvassa maailmassa DNA-pohjaiset menetelmät ovat haasteista huolimatta yhä tärkeämpiä lajien käytännölliseen tunnistamiseen ja havaitsemiseen, kuin myös ymmärryksellemme lukuisista lajien välisistä vuorovaikutuksista.