Muinaisuuden mahti. Hyperborealainen tutkimusperinne varhaismodernissa
ruotsalaisessa muinaistutkimuksessa
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
Linnanmaa, Kuusamonsali (YB210)
Väitöksen aihe
Muinaisuuden mahti. Hyperborealainen tutkimusperinne varhaismodernissa
ruotsalaisessa muinaistutkimuksessa
Väittelijä
Filosofian maisteri Tero Anttila
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Humanistinen tiedekunta, aate- ja oppihistoria
Oppiaine
Aate- ja oppihistoria
Vastaväittäjä
Filosofian tohtori Carl Frängsmyr, Uppsalan yliopisto, Ruotsi
Kustos
Yliopistonlehtori Maija Kallinen, Oulun yliopisto
Myyttien Atlantis Uppsalassa: Ruotsin suurvalta-ajan historiaromantiikkaa
Väitöskirjassa tarkastellaan 1600- ja 1700-lukujen ruotsalaisessa historiantutkimuksessa vallinnutta gööttiläistä historiankäsitystä, jossa valtakunnan muinaishistoria esitettiin loistokkaana kulta-aikana. Gööttiläisessä historiankirjoituksessa Ruotsin muinaiskuninkaiden väitettiin polveutuvan Nooan pojanpojasta, Maagogista, jota pidettiin yleisesti myös kansainvaellusajan sotaisten goottien kantaisänä.
Tutkimus pureutuu eritoten gööttiläisen historiankirjoituksen niin kutsuttuun hyperborealaiseen tutkimusperinteeseen, joka keskittyi muinaisen Ruotsin kulttuurin tutkimiseen. Vertailemalla antiikin kirjoituksia ja muinaisskandinaavisia kirjoituksia oppineet todistelivat ruotsalaisen muinaiskulttuurin edeltäneen jopa klassisen Kreikan sivistystä.
Tutkimusperinteen kukoistuskausi sijoittui ruotsalaisen itsevaltiuden aikakaudelle 1600-1700-lukujen vaihteeseen. Tällöin hyperborealainen muinaisuus esiintyi historiantutkimuksen ohella myös kuninkaallisissa symboleissa, seremonioissa, runoudessa ja arkkitehtuurissa. Osa näistä symboleista on yhä nähtävissä Ruotsin valtakunnan historiallisissa monumenteissa Tukholman ja Uppsalan katukuvassa.
Väitöskirjassa osoitetaan, että hyperborealainen tutkimusperinne oli yhtäältä poliittisen eliitin tukema ja toisaalta sivistyneistön laatima rakennelma. Samastamalla goottilaiset esi-isät klassisen kirjallisuuden hurskaiden hyperborealaisten kanssa oppineet korostivat muinaisten ruotsalaisten pehmeämpää puolta vastauksena mannereurooppalaisten humanistien näkemykseen gooteista klassisen sivistyksen tuhonneina barbaareina.
Väitöskirjan keskeinen havainto on, että hyperborealainen tutkimusperinne edusti varhaismodernia länsi- ja pohjoiseurooppalaista historiankirjoitusta, jossa tarunomaista muinaisuutta käytettiin tietyissä poliittisissa viitekehyksissä. Tutkimuksessa esitetään uutena havaintona, että Ruotsin kuninkaat Kaarle IX:stä aina Kaarle XII:een hyödynsivät käsityksiä valtakunnan gööttiläisestä ja hyperborealaisesta muinaisuudesta poliittisessa propagandassaan.
Tutkimus pureutuu eritoten gööttiläisen historiankirjoituksen niin kutsuttuun hyperborealaiseen tutkimusperinteeseen, joka keskittyi muinaisen Ruotsin kulttuurin tutkimiseen. Vertailemalla antiikin kirjoituksia ja muinaisskandinaavisia kirjoituksia oppineet todistelivat ruotsalaisen muinaiskulttuurin edeltäneen jopa klassisen Kreikan sivistystä.
Tutkimusperinteen kukoistuskausi sijoittui ruotsalaisen itsevaltiuden aikakaudelle 1600-1700-lukujen vaihteeseen. Tällöin hyperborealainen muinaisuus esiintyi historiantutkimuksen ohella myös kuninkaallisissa symboleissa, seremonioissa, runoudessa ja arkkitehtuurissa. Osa näistä symboleista on yhä nähtävissä Ruotsin valtakunnan historiallisissa monumenteissa Tukholman ja Uppsalan katukuvassa.
Väitöskirjassa osoitetaan, että hyperborealainen tutkimusperinne oli yhtäältä poliittisen eliitin tukema ja toisaalta sivistyneistön laatima rakennelma. Samastamalla goottilaiset esi-isät klassisen kirjallisuuden hurskaiden hyperborealaisten kanssa oppineet korostivat muinaisten ruotsalaisten pehmeämpää puolta vastauksena mannereurooppalaisten humanistien näkemykseen gooteista klassisen sivistyksen tuhonneina barbaareina.
Väitöskirjan keskeinen havainto on, että hyperborealainen tutkimusperinne edusti varhaismodernia länsi- ja pohjoiseurooppalaista historiankirjoitusta, jossa tarunomaista muinaisuutta käytettiin tietyissä poliittisissa viitekehyksissä. Tutkimuksessa esitetään uutena havaintona, että Ruotsin kuninkaat Kaarle IX:stä aina Kaarle XII:een hyödynsivät käsityksiä valtakunnan gööttiläisestä ja hyperborealaisesta muinaisuudesta poliittisessa propagandassaan.
Viimeksi päivitetty: 23.1.2024