Muinaisuuden mahti. Hyperborealainen tutkimusperinne varhaismodernissa
ruotsalaisessa muinaistutkimuksessa

Väitöstilaisuuden tiedot

Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika

Väitöstilaisuuden paikka

Linnanmaa, Kuusamonsali (YB210)

Väitöksen aihe

Muinaisuuden mahti. Hyperborealainen tutkimusperinne varhaismodernissa
ruotsalaisessa muinaistutkimuksessa

Väittelijä

Filosofian maisteri Tero Anttila

Tiedekunta ja yksikkö

Oulun yliopiston tutkijakoulu, Humanistinen tiedekunta, aate- ja oppihistoria

Oppiaine

Aate- ja oppihistoria

Vastaväittäjä

Filosofian tohtori Carl Frängsmyr, Uppsalan yliopisto, Ruotsi

Kustos

Yliopistonlehtori Maija Kallinen, Oulun yliopisto

Lisää tapahtuma kalenteriin

Myyttien Atlantis Uppsalassa: Ruotsin suurvalta-ajan historiaromantiikkaa

Väitöskirjassa tarkastellaan 1600- ja 1700-lukujen ruotsalaisessa historiantutkimuksessa vallinnutta gööttiläistä historiankäsitystä, jossa valtakunnan muinaishistoria esitettiin loistokkaana kulta-aikana. Gööttiläisessä historiankirjoituksessa Ruotsin muinaiskuninkaiden väitettiin polveutuvan Nooan pojanpojasta, Maagogista, jota pidettiin yleisesti myös kansainvaellusajan sotaisten goottien kantaisänä.

Tutkimus pureutuu eritoten gööttiläisen historiankirjoituksen niin kutsuttuun hyperborealaiseen tutkimusperinteeseen, joka keskittyi muinaisen Ruotsin kulttuurin tutkimiseen. Vertailemalla antiikin kirjoituksia ja muinaisskandinaavisia kirjoituksia oppineet todistelivat ruotsalaisen muinaiskulttuurin edeltäneen jopa klassisen Kreikan sivistystä.

Tutkimusperinteen kukoistuskausi sijoittui ruotsalaisen itsevaltiuden aikakaudelle 1600-1700-lukujen vaihteeseen. Tällöin hyperborealainen muinaisuus esiintyi historiantutkimuksen ohella myös kuninkaallisissa symboleissa, seremonioissa, runoudessa ja arkkitehtuurissa. Osa näistä symboleista on yhä nähtävissä Ruotsin valtakunnan historiallisissa monumenteissa Tukholman ja Uppsalan katukuvassa.

Väitöskirjassa osoitetaan, että hyperborealainen tutkimusperinne oli yhtäältä poliittisen eliitin tukema ja toisaalta sivistyneistön laatima rakennelma. Samastamalla goottilaiset esi-isät klassisen kirjallisuuden hurskaiden hyperborealaisten kanssa oppineet korostivat muinaisten ruotsalaisten pehmeämpää puolta vastauksena mannereurooppalaisten humanistien näkemykseen gooteista klassisen sivistyksen tuhonneina barbaareina.

Väitöskirjan keskeinen havainto on, että hyperborealainen tutkimusperinne edusti varhaismodernia länsi- ja pohjoiseurooppalaista historiankirjoitusta, jossa tarunomaista muinaisuutta käytettiin tietyissä poliittisissa viitekehyksissä. Tutkimuksessa esitetään uutena havaintona, että Ruotsin kuninkaat Kaarle IX:stä aina Kaarle XII:een hyödynsivät käsityksiä valtakunnan gööttiläisestä ja hyperborealaisesta muinaisuudesta poliittisessa propagandassaan.
Viimeksi päivitetty: 23.1.2015