Musiikkialan tekijänoikeuksien kesto, ansaintalogiikat ja digitaalisen aineiston saatavuus internetissä.
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
Oulun yliopisto, Linnanmaan Arina-sali (TA105)
Väitöksen aihe
Musiikkialan tekijänoikeuksien kesto, ansaintalogiikat ja digitaalisen aineiston saatavuus internetissä.
Väittelijä
Filosofian maisteri Markus Rytinki
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Humanistinen tiedekunta, Informaatiotutkimus
Oppiaine
Informaatiotutkimus
Vastaväittäjä
Professori Tarja Rautiainen-Keskustalo, Tampereen yliopisto
Kustos
Professori Erkki Karvonen, Oulun yliopisto
Kaupalliset suoratoistopalvelut syrjäyttäneet musiikkikirjastot ilmaisen musiikin tarjoajana
Väitöstutkimuksessa selvitettiin musiikkialan tekijänoikeuksien keston perusteluja, ansaintalogiikoita ja digitaalisen musiikin saatavuutta internetissä. Tutkimus kerää ensimmäistä kertaa kattavasti yhteen eri intressiryhmien, kuten levy-yhtiöiden ja piraattien, näkemykset teemahaastattelujen ja kyselyn avulla.
Suoratoistopalvelujen nousu nähdään yleisesti musiikkialan voimavarana. Toisaalta levymyynnin voimakas väheneminen on ollut haasteellista ja pakottanut alan miettimään vaihtoehtoisia ansaintamalleja, kuten live-esiintymisten lisäämistä. Alalla korostuvat tulojen jakamisen ongelmat, joita esiintyy sekä artistien/musiikintekijöiden ja levy-yhtiöiden/musiikkikustantajien että oikeudenhaltijoiden ja internetin alustapalveluiden välisissä sopimuksissa. Heikoimmassa asemassa sopimusneuvotteluissa ovat musiikintekijät ja artistit. Musiikintekijöiden neuvotteluasemaa voisi parantaa ottamalla osaksi suomalaista ja kansainvälistä tekijänoikeuslainsäädäntöä Yhdysvalloissa voimassa olevan pykälän, joka antaa tekijöille ja artisteille mahdollisuuden palauttaa luovuttamansa tekijänoikeudet itselleen 35 vuoden jälkeen sopimuksen allekirjoittamisesta.
Musiikkikirjastojen asema aineistojen tarjoajana on heikentynyt siirryttäessä analogisen musiikin kulutuksesta digitaaliseen musiikkiin. Kaupalliset palvelut ovatkin ottaneet musiikkikirjastojen roolin ilmaisen aineiston tarjoajana. Tämä voi vähentää kulttuuriaineistojen saatavuutta yhteiskunnassa ja vaarantaa musiikkiaineistojen pitkäaikaissäilytyksen. Musiikkikirjastoille tulisi antaa lainsäädännön keinoin oikeus digitaalisen musiikin tallentamiseen aineiston pysyvyyden takaamiseksi.
Tekijänoikeuksien nykyistä kestoa perustellaan mahdollisuudella jättää oikeudet perinnöksi tekijää seuraavalle kahdelle sukupolvelle. Oikeuksien nykyinen kesto on kuitenkin pidempi kuin tekijän lapsenlapsen odotusarvoinen elinaika, joten tekijänoikeuden kesto voisi olla nykyistä lyhyempi. Nykyisen keston kannattajat korostavat vahva insentiiviä, jonka 70 vuoden kesto tekijän kuoleman jälkeen antaa uusien teosten tekemiseen. Pitkä tekijänoikeus mahdollistaa oikeudenhaltijoiden mukaan ammattimaista musiikin tekemistä. Tälle vastakkaisesti tekijänoikeuden lyhentämisen kannattajat näkevät nykyisen keston aiheuttavan uusiokäytön hidastumista ja sisältöjen muumioitumista, mikä on heidän mukaansa yhteiskunnalle haitallisempaa kuin pitkästä kestosta kokonaisuutena koituvat hyödyt.
Kaikki intressipiirit toivovat musiikkialalle lisää tekijänoikeuskoulutusta. Koulutus voisi sisältää lainsäädännöllisen, taloudellisen ja moraalifilosofisen näkökulman musiikkiteollisuuden toimintaan.
Suoratoistopalvelujen nousu nähdään yleisesti musiikkialan voimavarana. Toisaalta levymyynnin voimakas väheneminen on ollut haasteellista ja pakottanut alan miettimään vaihtoehtoisia ansaintamalleja, kuten live-esiintymisten lisäämistä. Alalla korostuvat tulojen jakamisen ongelmat, joita esiintyy sekä artistien/musiikintekijöiden ja levy-yhtiöiden/musiikkikustantajien että oikeudenhaltijoiden ja internetin alustapalveluiden välisissä sopimuksissa. Heikoimmassa asemassa sopimusneuvotteluissa ovat musiikintekijät ja artistit. Musiikintekijöiden neuvotteluasemaa voisi parantaa ottamalla osaksi suomalaista ja kansainvälistä tekijänoikeuslainsäädäntöä Yhdysvalloissa voimassa olevan pykälän, joka antaa tekijöille ja artisteille mahdollisuuden palauttaa luovuttamansa tekijänoikeudet itselleen 35 vuoden jälkeen sopimuksen allekirjoittamisesta.
Musiikkikirjastojen asema aineistojen tarjoajana on heikentynyt siirryttäessä analogisen musiikin kulutuksesta digitaaliseen musiikkiin. Kaupalliset palvelut ovatkin ottaneet musiikkikirjastojen roolin ilmaisen aineiston tarjoajana. Tämä voi vähentää kulttuuriaineistojen saatavuutta yhteiskunnassa ja vaarantaa musiikkiaineistojen pitkäaikaissäilytyksen. Musiikkikirjastoille tulisi antaa lainsäädännön keinoin oikeus digitaalisen musiikin tallentamiseen aineiston pysyvyyden takaamiseksi.
Tekijänoikeuksien nykyistä kestoa perustellaan mahdollisuudella jättää oikeudet perinnöksi tekijää seuraavalle kahdelle sukupolvelle. Oikeuksien nykyinen kesto on kuitenkin pidempi kuin tekijän lapsenlapsen odotusarvoinen elinaika, joten tekijänoikeuden kesto voisi olla nykyistä lyhyempi. Nykyisen keston kannattajat korostavat vahva insentiiviä, jonka 70 vuoden kesto tekijän kuoleman jälkeen antaa uusien teosten tekemiseen. Pitkä tekijänoikeus mahdollistaa oikeudenhaltijoiden mukaan ammattimaista musiikin tekemistä. Tälle vastakkaisesti tekijänoikeuden lyhentämisen kannattajat näkevät nykyisen keston aiheuttavan uusiokäytön hidastumista ja sisältöjen muumioitumista, mikä on heidän mukaansa yhteiskunnalle haitallisempaa kuin pitkästä kestosta kokonaisuutena koituvat hyödyt.
Kaikki intressipiirit toivovat musiikkialalle lisää tekijänoikeuskoulutusta. Koulutus voisi sisältää lainsäädännöllisen, taloudellisen ja moraalifilosofisen näkökulman musiikkiteollisuuden toimintaan.
Viimeksi päivitetty: 23.1.2024