Mutkia matkassa. Hyönteisten tappaminen ekologisen (kansalaistieteen) tutkimuksen vuoksi

Väitöstutkimus perustuu monitieteiseen Fellow Feelings kansalaistiedehankkeeseen, jossa osallistujat keräsivät hyönteisiä tappamalla niitä. Tappamisen väistämättömyys antoi sysäyksen tutkimuksen toteuttamiselle ja tarjosi perustelun sille, että kansalaistieteen roolia kasvatuksessa tulisi laajentaa myös normalisoidun tiedon tuottamisen ja siirtämisen ulkopuolelle.

Teoreettisesti nojaan monilajiseen tutkimukseen, ympäristöhumanismiin sekä tiede- ja teknologiatutkimukseen (STS), erityisesti Donna Harawayn (2008, 2013) tuotantoon. Alkukieliset käsitteet making killable, staying with ja playing string figures toimivat lähtökohtina kriittiselle pohdinnalleni hyönteisten kuoleman normalisoitumisesta. Tarkastelemalla making killable -käsitettä James Serpellin (1996) etäisyyttä luovien keinojen kautta ehdotan käsitteellistä viitekehystä, joka määrittelee tappamisen mahdollistamisen systeemiseksi projektiksi. Tämä mahdollistaa sen, että hyönteisten tappamisesta tieteessä ”ei tarvitse huolestua”. Aineistojen avulla jäljitän sitä, miten etäisyyttä luovat keinot toimivat Fellow Feelings-projektissa ja miten normalisointia vastustetaan tai kyseenalaistetaan.

Menetelmällisesti sijoitan tutkimukseni kasvatuksen suhteisen tutkimuksen piiriin ja nojaan monilajiseen etnografiaan jäljittääkseni hyönteisten keräämisen ”sekä että”-luonnetta. Määritän tiedonkeruumenetelmäkseni Harawayn kanssapysyttelevän lähestymistavan staying with. Tämä konkretisoitui siten, että olin läsnä ja tarkkaavainen hyönteisten, niiden ruumiiden ja tappamisen tapahtumien suhteen sekä projektin sisällä että sen ulkopuolella, ja tallensin tämän refleksiivisten etnografisten muistiinpanojen ja valokuvien avulla.

Analyyttisesti nojaan Analyyttisesti nojaan Harawayn narukuvion metaforaan. Järjestin aineiston ensin temaattisiin ryhmiin perinteisen entomologisen protokollan mukaisesti ja keskityn siihen, mitä tavanomaisten kategorioiden välistä nousee esiin: vastarinnan hetkiin, tunneperäiseen sitoutumiseen ja spekulatiiviseen ajatteluun, jotka kaikki haastavat tieteellisen rutiinin sujuvuuden ja neutraaliuden.

Tulokset paljastavat, että vaikka tappaminen on rakennettu näyttämään ongelmattomalta, sen ympärillä vallitsee edelleen epäröintiä ja vastarintaa. Tämä häiritsee tappamisen normalisointia ja avaa tilaa syvälliselle pohdinnalle siitä, mitä tarkoittaa olla tieteentekijä, kansalainen ja lopulta ihminen, suhteessa muihin ihmisiin, eläimiin ja luontoon.