Muuttuuko lääketieteen opiskelijoiden käsitys terveydestä peruskoulutuksen aikana.
Kuusivuotinen seurantatutkimus

Biopsykososiaalinen malli on yksi suomalaisen lääkärikoulutuksen lähtökohta, ja sen avulla voidaan arvioida millaisena opiskelija näkee potilaan. Mallin omaksumista voidaan käyttää myös mittarina etsittäessä lääkärikoulutuksen ongelmakohtia. Tässä pitkittäistutkimuksessa tarkasteltiin sitä, oliko lääketieteen opiskelijoiden käsitys terveydestä biopsykososiaalinen, ja tapahtuiko tuossa käsityksessä muutoksia koulutuksen kuluessa.

Tutkimuksen aineiston muodostivat Turun ja Oulun yliopistojen lääketieteellisissä tiedekunnissa vuoden 2006 syksyllä opintonsa aloittaneiden 274 lääkäriopiskelijan koulutuksen eri vaiheissa laatimat 720 käsitekarttaa. Aineiston analyysissa käytettiin fenomenografista tutkimusmenetelmää, jota täydennettiin laadullisella käsitekartta-analyysilla. Tutkimus oli osa Learning Medical Expertise (LeMEx) pitkittäistutkimusta.

Lääkärikoulutus vaatii paljon opiskelijoilta, ja yleensä kliinisen vaiheen alku on nähty haastavana. Suomalaista lääkärikoulutusta onkin pyritty uudistamaan määrätietoisesti. Opintojen valinnaisuutta on lisätty ja huomiota on kiinnitetty varhaisiin potilaskontakteihin sekä vuorovaikutustaitoihin.

Tutkimuksen tulosten mukaan kliinisen vaiheen alulla ei ollut pelättyä yksipuolistavaa vaikutusta opiskelijoiden käsityksiin. Tämän voitiin nähdä olevan onnistuneiden opetuksellisten ratkaisujen, esimerkiksi Turun yliopiston juonneopetuksen ja sen mahdollistamien varhaisten potilaskontaktien ansiota. Sen sijaan viides lukuvuosi yksipuolisti selvästi opiskelijoiden käsityksiä.

Suurin muutos opiskelijoiden käsityksissä tapahtui kuitenkin koulutuksen viimeisenä vuonna, jolloin Oulun yliopiston opiskelijoiden käsitys terveydestä muuttui selvästi laaja-alaisemmaksi. Muutoksen katsottiin johtuvan onnistuneesta opetuksen kehittämistyöstä, jonka ansiosta opinnoissa yhdistyivät monipuolisesti erilaiset sisällöt ja opetusmenetelmät.

Sukupuolten välistä eroa tarkasteltaessa olivat muutokset pitkälti aikaisemmin julkaistujen tutkimusten kanssa samansuuntaisia. Mies- ja naisopiskelijoilla oli hyvin erilainen käsitys terveydestä ennen koulutuksen alkua, mutta koulutus tasasi tuota eroa. Naisopiskelijoilla koulutuksen alussa ollut varsin laaja-alainen käsitys terveydestä yksipuolistui koulutuksen loppua kohden, kun miesopiskelijoiden kohdalla kehityskulku oli päinvastainen.

Tutkimuksen avulla löydettiin lääketieteellisen peruskoulutuksen sisällön ja toteutuksen ongelmakohtia. Tuloksia voidaan hyödyntää kehitettäessä koulutusta.