Naisten virtsankarkailu: työkyky, kohdunpoisto riskitekijänä sekä invasiivisten hoitojen tehokkuus
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
Oulun yliopistollisen sairaala, luentosali 4
Väitöksen aihe
Naisten virtsankarkailu: työkyky, kohdunpoisto riskitekijänä sekä invasiivisten hoitojen tehokkuus
Väittelijä
Lääketieteen Lisensiaatti Heini Salo
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Lääketieteellinen tiedekunta, Kliinisen lääketieteen tutkimusyksikkö
Oppiaine
Lääketiede
Vastaväittäjä
Dosentti Maarit Mentula, HUS Helsingin yliopistollinen sairaala
Kustos
Professori Terhi Piltonen, Oulun yliopistollinen sairaala
Naisten virtsankarkailu: työkyky, kohdunpoisto riskitekijänä sekä invasiivisten hoitojen tehokkuus
Virtsankarkailu tarkoittaa virtsan tahatonta valumista, jota esiintyy jopa 50%:lla naisista. Yleisimmät tyypit ovat ponnistus- ja pakkovirtsankarkailu sekä näiden yhdistelmä, sekatyyppinen virtsankarkailu. Vaikka virtsankarkailulla on merkittäviä fyysisiä, seksuaalisia, sosiaalisia, psykologisia ja taloudellisia vaikutuksia naisten elämään, tutkimukset virtsankarkailun esiintyvyydestä, riskitekijöistä, vaikutuksesta työkykyyn ja invasiivisten hoitomenetelmien tehokkuudesta ovat ristiriitaisia tai puuttuvat.
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää virtsankarkailun esiintyvyys ja kohdunpoiston vaikutus virtsankarkailun riskiin, sekä arvioida virtsankarkailun vaikutusta keski-ikäisten naisten työkykyyn. Lisäksi tutkimme nauhaleikkausten pitkäaikaistehoa, vertailimme kahden eri leikkaustekniikan subjektiivisia pitkäaikaistuloksia ja arvioimme matala-annoksisen onabotuliinitoksiini A:n tehoa ja turvallisuutta yliaktiivisen virtsarakon hoidossa.
Kahden ensimmäisen osatyön tutkimusaineistona oli Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966 (NFBC1966). Kolmannen osatyön aineistoon kuului 100 naista, joille oli tehty nauhaleikkaus, ja neljännen osatyön aineisto koostui 94 naisesta, jotka saivat onabotuliinitoksiini A injektiohoidon.
Tuloksemme osoittivat, että itseilmoitetun virtsankarkailun esiintyvyys oli moninkertainen verrattuna diagnoosiperusteiseen esiintyvyyteen. Kohdunpoisto ei lisännyt riskiä myöhemmin ilmaantuvaan virtsankarkailuun. Totesimme, että virtsankarkailulla oli yhteys keski-ikäisten naisten heikentyneeseen työkykyyn, ja että huomattavin riski liittyi pakkovirtsankarkailuun. Nauhaleikkauksilla oli hyvä pitkäaikaisteho, ja tulokset retropubisen ja transobturatorisen tekniikan välillä olivat yhteneväiset 16 vuoden seurannan jälkeen. Matala-annoksisella onabotuliinitoksiini A hoidolla oli hyvä teho ja siedettävä turvallisuusprofiili yliaktiivisen rakon toisen linjan hoidossa.
Virtsankarkailu on alitunnistettu vaiva. Invasiiviset hoidot ovat tehokkaita ja tärkeitä naisten elämänlaadun parantamiseksi, kestävien työurien edistämiseksi ja yhteiskunnalle aiheutuvien kustannusten vähentämiseksi. Naisille, joille tehdään hyvänlaatuisista syistä kirurgisia toimenpiteitä, kuten kohdunpoisto, on annettava asianmukaista tietoa leikkauksen vaikutuksesta tulevaan terveyteen, jotta he voivat arvioida leikkauksen hyödyt ja turvallisuuden päätöksenteossa.
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää virtsankarkailun esiintyvyys ja kohdunpoiston vaikutus virtsankarkailun riskiin, sekä arvioida virtsankarkailun vaikutusta keski-ikäisten naisten työkykyyn. Lisäksi tutkimme nauhaleikkausten pitkäaikaistehoa, vertailimme kahden eri leikkaustekniikan subjektiivisia pitkäaikaistuloksia ja arvioimme matala-annoksisen onabotuliinitoksiini A:n tehoa ja turvallisuutta yliaktiivisen virtsarakon hoidossa.
Kahden ensimmäisen osatyön tutkimusaineistona oli Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966 (NFBC1966). Kolmannen osatyön aineistoon kuului 100 naista, joille oli tehty nauhaleikkaus, ja neljännen osatyön aineisto koostui 94 naisesta, jotka saivat onabotuliinitoksiini A injektiohoidon.
Tuloksemme osoittivat, että itseilmoitetun virtsankarkailun esiintyvyys oli moninkertainen verrattuna diagnoosiperusteiseen esiintyvyyteen. Kohdunpoisto ei lisännyt riskiä myöhemmin ilmaantuvaan virtsankarkailuun. Totesimme, että virtsankarkailulla oli yhteys keski-ikäisten naisten heikentyneeseen työkykyyn, ja että huomattavin riski liittyi pakkovirtsankarkailuun. Nauhaleikkauksilla oli hyvä pitkäaikaisteho, ja tulokset retropubisen ja transobturatorisen tekniikan välillä olivat yhteneväiset 16 vuoden seurannan jälkeen. Matala-annoksisella onabotuliinitoksiini A hoidolla oli hyvä teho ja siedettävä turvallisuusprofiili yliaktiivisen rakon toisen linjan hoidossa.
Virtsankarkailu on alitunnistettu vaiva. Invasiiviset hoidot ovat tehokkaita ja tärkeitä naisten elämänlaadun parantamiseksi, kestävien työurien edistämiseksi ja yhteiskunnalle aiheutuvien kustannusten vähentämiseksi. Naisille, joille tehdään hyvänlaatuisista syistä kirurgisia toimenpiteitä, kuten kohdunpoisto, on annettava asianmukaista tietoa leikkauksen vaikutuksesta tulevaan terveyteen, jotta he voivat arvioida leikkauksen hyödyt ja turvallisuuden päätöksenteossa.
Viimeksi päivitetty: 6.11.2024