Naisvihaa, vastakkainasettelua, taantumuksellisuutta. Neksusanalyysi vihamielisessä verkkoympäristössä

Tämä väitöskirja tutkii GamerGate-kohua ja laajempaa kuvalautojen, kuten 4chanin, kumouksellista verkkokulttuuria. Kirjallisuudessa kuvalautoja on pidetty alustoina, jotka toimivat usein taantumuksellisten digitaalisten yhteisöjen kasvualustoina.

Väitöskirjassa tarkastellaan kuvalautojen kumouksellista keskustelun kulttuuria GamerGate-jupakan ja äärioikeistolaisen QAnon-salaliittoteorian kuatta. Vuonna 2014 alkanutta GamerGate-liikettä pidettiin laajalti naisvihamielisenä häirintäkampanjana. Vuonna 2017 kehittynyt QAnon sekoitti keitokseensa muun muassa pedofilian ja saatananpalvonnan pelkoa sekä tarkemmin määrittelemättömän tunnelisodan. Alun perin kuvalaudat saatettiin nähdä alakulttuurisina tiloina, joita ohjasivat usein huumori ja meemit. Nykyään laudat ovat kehittyneet verkostoiksi, jotka ovat täynnä taantumuksellista ja syrjivää politiikkaa. Kuvalautojen nimettömyys ja hetkellinen sekä väliaikainen luonne johtavat usein nopeasti kehittyvään vihamielisyyteen.

Toisaalta lautojen luonne antaa käyttäjille myös keinoja välttää vastuuseen joutumista. Jaettu kieli, meemit ja esityksenkin vuoksi osoitettu vihamielisyys ovat keskeisiä piirteitä kuvalaudoilla. Näitä piirteitä käytetään myös ryhmäidentiteetin luomiseen. Kuten tämä työ osoittaa, kyseiset piirteet olivat läsnä myös GamerGatessa.

Kuvalaudat nousevat usein esille, kun julkisessa keskustelussa ryhdytään puhumaan digitaalisista alakulttuureista ja verkossa tapahtuvasta radikalisoitumisesta. Lisäämällä ymmärrystä näistä kysymyksistä tämä väitöskirja edistää myös julkista keskustelua.

Tutkimuksessa käytetään välitteistä diskurssianalyysiä ja neksusanalyysiä teoreettisina ja metodologisina viitekehyksenä verkkoyhteisöjen tutkimisessa. Työssä esitetään, että hiljainen osallistuminen, jota usein kutsutaan myös ”lurkkaukseksi”, on keskeinen ja tärkeä tapa osallistua vuorovaikutukseen verkossa. Hiljainen osallistuminen tuodaan esille hyväksyttävänä ja joskus eettisesti tarpeellisena tapana osallistua vuorovaikutukseen verkossa ja tehdä etnografista tutkimusta. Hiljaisen osallistumisen hyödyt tulevat esille erityisesti silloin, kun tutkija tekee tutkimusta vihamielisissä yhteisöissä – aggressiivisissa digitaalisissa ympäristöissä hiljainen osallistuminen voi olla jopa eettisesti välttämätöntä.