Neuropsykologinen suoriutuminen ja toiminnallisen magneettikuvauksen löydökset tuntemattomasta syystä ohimolohkoepilepsiaa sairastavilla lapsilla

Väitöstutkimuksessa todettiin peruskouluikäisten, tuntemattomasta syystä ohimolohkoepilepsiaa sairastavien lasten neuropsykologisen suoriutumisen olevan ryhmätasolla normaalivaihtelun puitteissa, mutta heidän hermoverkostojensa toiminta oli muuntunut laajemmilla aivoalueilla mitä tähän mennessä on arveltu ja tämä tulisi huomioida arvioitaessa ohimolohkoepilepsiaa sairastavien lasten oppimiskykyä.
Epilepsia on yleisin lapsuusiän neurologinen sairaus. Epilepsiaa sairastavien lasten tiedetään kärsivän huomattavan usein oppimisvaikeuksista, mutta oppimisvaikeuksien syntyyn liittyvät tekijät ovat epäselviä etenkin niillä lapsilla, joiden epilepsian taustalla ei ole synnynnäisiä tai hankittuja rakenteellisia aivopoikkeavuuksia tai muita kehitykseen vaikuttavia neurologisia sairauksia.
Väitöstyössä tutkittiin Oulun yliopistosairaalan ja Länsi-Pohjan keskussairaalan alueella asuvien 8–15-vuotiaiden tuntemattomasta syystä ohimolohkoepilepsiaa sairastavien lasten ja nuorten neuropsykologista suoriutumista ja aivojen hermoverkostojen toimintaa. Hermoverkostoja tutkittiin toiminnallisella magneettikuvauksella erilaisten kognitiivisten tehtävien sekä lepotilan aikana. Tuloksia verrattiin terveiden, samanikäisten ja samaa sukupuolta olevien lasten löydöksiin. Tutkimuksessa selvitettiin lisäksi tiettyjen epilepsiaan liittyvien muuttujien yhteyttä neuropsykologiseen suoriutumiseen sekä aivosähkökäyrässä nähtyjen muutosten yhteyttä hermoverkostojen muutoksiin.
Vaikka ryhmätasolla epilepsiaa sairastavien lasten neuropsykologinen suoriutuminen ei eronnut terveiden lasten tuloksista, epilepsiaa sairastavilla tytöillä havaittiin testeissä laaja-alaisia ongelmia, jotka voivat heijastua oppimiskykyyn. Myös varhainen sairastumisikä ja sairauden kesto heikensivät suoriutumista, mutta epilepsiakohtausten määrä ei vaikuttanut tuloksiin. Muutokset olivat nähtävillä sekä lepotilassa että kuuntelua ja kielellisen tiedon mieleenpainamista vaativassa tehtävässä.
Tutkimustulokset osoittavat ohimolohkoepilepsian olevan laaja-alainen hermoverkostojen sairaus, mikä tulisi huomioida arvioitaessa ohimolohkoepilepsiaa sairastavien lasten oppimiskykyä. Hyvässäkin hoitotasapainossa oleva epilepsia näyttää muuntavan ja häiritsevän aivojen hermoverkostojen toimintaa. Tutkimustuloksilla saattaa jatkossa olla kliinistä merkitystä epilepsiapotilaiden hoidossa ja kehityksen tukitoimien suunnittelussa.