"On noloa, jos ammattilaiset tekevät tökeröitä kielioppivirheitä"
Toimitushenkilökunnan kielenhuoltotiedot, -käytännöt
ja -diskurssit

Vaikka yleisesti tiedetään, että median kielellä on jopa esikuvallinen vaikutus kielenkäyttöön, toimittajien suhtautumista kielenhuoltoon ei ole aiemmin tutkittu. Kun suomalainen toimitushenkilökunta tässä väitöskirjassa perustelee, miksi kielenhuolto on sen mielestä tärkeää, usein puheeksi nousevat laatu ja vuorovaikutus. Näiden kahden diskurssin eli kielenhuollosta puhumisen tavan lisäksi vastaajat perustelevat kielenhuollon tärkeyttä käyttämällä vastuuseen, välineeseen, tunteeseen tai vaalimiseen liittyviä sananvalintoja. Kaikkiaan aineistossa esiintyy siis kuutta kielenhuoltodiskurssia.

Kun oikeakielisyysajattelusta alettiin siirtyä Suomessa kielenhuoltoajatteluun 1950-luvulla, kieleen suhtautuminen käytännöllistyi. Kielen viestivyys korostuu, kun kieli nähdään työkaluna. Vaalimiseen liittyvä kielenhuoltopuhe näkyy vielä nimenomaan paikallislehtien henkilökunnan vastauksissa. Vaikka kielen vaalimiseen liittyvä puhetapa on perinteinen ja juontaa juurensa 1800-luvun kansallisromanttiseen ajatteluun, kielen vaaliminen vaikuttaa kokonaisuudessaan olevan toimituksissa väistyvä ajattelumalli. Vähäisintä vaalimisajattelu on Yleisradiossa.

Aineistossa yleinen vuorovaikutusajattelu näkyy nykyisin myös suomen kielen lautakunnan antamissa kielenhuollon suosituksissa. Vaikka suositusten perusteluissa ja tämän tutkimuksen vastauksissa puhutaan kohtalaisen paljon samoista teemoista, virallinen kielenhuolto voidaan kokea käytännöstä erillisenä. On tärkeää kehittää keskusteluyhteyttä virallisen kielenhuollon ja toimitushenkilökunnan välillä, jotta havaitaan, että kielenhuoltotyötä tehdään jo nyt samaan päämäärään pyrkien.

Kyselyyn vastanneiden toimitusten työntekijöiden kielenhuoltotiedot ovat peräisin useimmiten koulutuk­sesta. On selvää, että kielenhuollon omaksumisessa peruskoulutuksella on keskeinen osuus. Yleisimmät kielenhuolto-ongelmat liittyvät yhdyssanoihin ja pilkkuihin.

Varsinaisten kielenhuoltokysymysten lisäksi ongelmiksi koetaan asenteisiin ja ilmapiiriin liittyvät seikat. Keskeisimmiksi kielenhuollon apuvälineiksi nousevat oikolukuohjelma, Kotuksen kielineuvonta ja Terho Itkosen klassikkoteos Kieliopas.

Yhteisiä kielenhuoltoperiaatteita ei kaikissa toimituksissa ole. Vaikka murrebuumi oli aineistonkeruun aikaan täydessä käynnissä, lähtökohtana vaikuttaa olevan, että yleiskieli on normi ja murre sallittua vain tietyissä juttutyypeissä. Yleisintä murteiden käyttö on haastatteluissa ja sitaateissa. Sen sijaan uutisiin murreilmauksia ei yleensä päästetä.

Väitöskirjan aineistona on 232 vastausta vuosina 2002 ja 2004 tehtyyn sähköpostikyselyyn. Kysely lähetettiin suomenkielisten paikallislehtien ja sanomalehtien sekä Yleisradio Oy:n uutis- ja ajankohtaistoimitusten henkilökunnalle. Väitöskirjassa päätuloksia eli kielenhuoltodiskursseja tarkastellaan kansanlingvistisestä näkökulmasta analysoimalla vastauksia sisällönanalyyttisesti ja diskurssianalyyttisesti. Analyysissä uutta on taulukkotyöskentely, jonka avulla analyysin vaiheet esitellään mahdollisimman läpinäkyvästi. Tutkijalla on toimittajatausta.

Tutkimus avaa tieteellistä keskustelua kolmen pääkysymyksensä kautta. Tutkimuksen kohteena ovat toimitushenkilökunnan kielenhuoltotiedot, -käytännöt ja -diskurssit. Se selvittää ensinnäkin, millaisia toimitushenkilökunnan kielenhuoltotiedot ovat. Väitöskirja tarkastelee toiseksi sitä, miten vastaajat suhtautuvat suomen kielen yleiskielen eli standardin huoltoon. Kolmanneksi tutkimus tuo esiin, millaisia kielenhuoltodiskursseja toimitushenkilökunta rakentaa ja millaisia kieliasenteita niistä voidaan lukea. Tulosten pohjalta on mahdollista tehdä päätelmiä siitä, millaisiin asioihin kielenhuollon opetuksessa ja suositustyössä voi kiinnittää huomiota.

Tutkimuksen tavoitteena on herättää keskustelua toimitusten kielenhuollosta ja tarjota työvälineitä yhteiskunnassa käytävään kielenhuollon periaatekeskusteluun. Väitöskirja on osa Oulun yliopiston suomen kielen oppiaineen Tietoisuus, kieli ja identiteetti -hanketta, jossa selvitetään suomalaisten suhtautumista suo­men kieleen.