Nuoruuden ja varhaisaikuisuuden riskitekijät huumausainerikollisuudelle. Seurantatutkimus entisistä nuorisopsykiatrisista sairaalapotilaista
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
Luentosali 1, rakennus PT1, Psykiatrian laitos (Peltolantie 17)
Väitöksen aihe
Nuoruuden ja varhaisaikuisuuden riskitekijät huumausainerikollisuudelle. Seurantatutkimus entisistä nuorisopsykiatrisista sairaalapotilaista
Väittelijä
Lääketieteen lisensiaatti Mikaela Kontu
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Lääketieteellinen tiedekunta, Neurotieteen tutkimusyksikkö
Oppiaine
Psykiatria
Vastaväittäjä
Dosentti Markku Lähteenvuo, Niuvanniemen sairaala
Kustos
Professori Kaisa Riala, Oulun Yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, Kliinisen lääketieteen tutkimusyksikkö
Riskitekijät huumausainerikollisuudelle psykiatrisessa osastohoidossa olleilla nuorilla
Huumausainerikollisuus on kasvava huolenaihe niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin.
Väitöstutkimuksessa selvitettiin huumausainerikollisuuden riskiä lisääviä nuoruuden ja varhaisaikuisuuden aikaisia tekijöitä psykiatrisessa osastohoidossa olleilla nuorilla. Tutkimukseen osallistui 508 iältään 13–17-vuotiasta nuorta, jotka olivat vuosien 2001 ja 2006 välisenä aikana psykiatrisessa osastohoidossa Oulun yliopistollisessa sairaalassa. Hoitojakson jälkeen potilaista kerättiin 10–15 vuoden ajan seurantatietoa rikollisuudesta, reseptilääkkeiden käytöstä sekä vammojen tai myrkytysten vuoksi aiheutuneista erikoissairaanhoidon käynneistä kansallisten rekisterien avulla.
Tutkimuksessa joka kymmenes psykiatrisessa osastohoidossa ollut nuori oli syyllistynyt huumausainerikokseen. Etäinen suhde isään, säännöllinen tupakointi ja viikoittainen stimulanttien käyttö nuoruudessa sekä valehtelu ja varastelu kouluikäisenä olivat riskitekijöitä huumausainerikollisuudelle. Elämänaikainen klonatsepaamin ja gabapentinoidien käyttö liittyivät huumausainerikollisuuteen. Huumerikollisia hoidettiin erikoissairaanhoidossa todennäköisemmin vammojen ja myrkytysten takia kuin kontrolleja.
Tutkimustulokset korostavat perhekeskeisten lähestymistapojen tärkeyttä huumausainerikollisuutta ennaltaehkäistäessä sekä kokonaisvaltaisen psykososiaalisen hoidon tarvetta hoidettaessa potilaita, joilla on päihdehäiriö tai huumausainerikostaustaa.
Väitöstutkimuksessa selvitettiin huumausainerikollisuuden riskiä lisääviä nuoruuden ja varhaisaikuisuuden aikaisia tekijöitä psykiatrisessa osastohoidossa olleilla nuorilla. Tutkimukseen osallistui 508 iältään 13–17-vuotiasta nuorta, jotka olivat vuosien 2001 ja 2006 välisenä aikana psykiatrisessa osastohoidossa Oulun yliopistollisessa sairaalassa. Hoitojakson jälkeen potilaista kerättiin 10–15 vuoden ajan seurantatietoa rikollisuudesta, reseptilääkkeiden käytöstä sekä vammojen tai myrkytysten vuoksi aiheutuneista erikoissairaanhoidon käynneistä kansallisten rekisterien avulla.
Tutkimuksessa joka kymmenes psykiatrisessa osastohoidossa ollut nuori oli syyllistynyt huumausainerikokseen. Etäinen suhde isään, säännöllinen tupakointi ja viikoittainen stimulanttien käyttö nuoruudessa sekä valehtelu ja varastelu kouluikäisenä olivat riskitekijöitä huumausainerikollisuudelle. Elämänaikainen klonatsepaamin ja gabapentinoidien käyttö liittyivät huumausainerikollisuuteen. Huumerikollisia hoidettiin erikoissairaanhoidossa todennäköisemmin vammojen ja myrkytysten takia kuin kontrolleja.
Tutkimustulokset korostavat perhekeskeisten lähestymistapojen tärkeyttä huumausainerikollisuutta ennaltaehkäistäessä sekä kokonaisvaltaisen psykososiaalisen hoidon tarvetta hoidettaessa potilaita, joilla on päihdehäiriö tai huumausainerikostaustaa.
Viimeksi päivitetty: 27.9.2023